Ikonikurssilla ja nuttu, suhai, jakku pellavasta...

 Kaarinan kansalaisopistolla tutustuin ikonimaalaukseen. Pintaraapaisuksi jää koska mitä enemmän oppii, sitä enemmän huomaa ettei tiedä mitään.

Valitsin Konevitsan Jumalaäidin aiheeksi koska se koskettaa omaa historiaani äidin sukujuurien osalta.

Oli mielenkiintoista tutustua munatemperamaalaukseen. Siinä värit ovat niin kauniita ja luonnollisia. Ikoni maalataan siis varjosta valoon eli tummista sävyistä aloitetaan.

Mallikuva alkuperäisestä ikonista ja minun vaiheessa oleva työ.

Kultauksen kurssilla viimeistely alkaa. Alhaalla odottaa kiotaan pääsyä.

Ikonin maalaus on  rentouttavaa, ymmärrän miksi se voi olla tie ortodoksisuuteen. Alla Vanhojen tavaroiden kaupasta  Liedosta ostettu Kiota.

Maalasin vielä yhden suojelusenkeli-ikonin tyttären tyttärelleni 1-v. lahjaksi. Tästä puuttuu vielä keihään terä ja strassit sädekehästä.

Tämän työn mallina oli Istanbulissa sijaitsevan Hagia Sofian arkkienkeli Gabriel. Se on n. 5 m korkea mosaiikkityö ja vaurioitunut osittain. Jouduin täydentämään kuvaa. Alla kuva alkuperäisestä arkkienkelistä. Värit eivät valokuvissa ole ihan samat kuin luonnossa. 

Pitkän ajan jälkeen sain viimein viimeisteltyä Korpiselkäläisen suhain,

Korpiselän kaavan tapaan ja Kalevala korujen kanssa.

...vyönä  Vieljärveltä löytynyt esikuva.

...ja takaa. Kangas  oli hankala ommeltava kuviokudonnaisuuden takia, pääntien nirkkoreunan lisäsin ja se ei kuulu Korpiselän nutun esikuvaan.

 

Hame takaa katsottaessa, rusetit saavat suhain "pömpöttämään" takapuolelta. Hameen yläosa on kierrätetty, vanha pellavapöytäliina.

Aktiivisuuteni on ollut vähissä, olen alkanut sairastella joten päivityksiä tulee jälkikäteen. Meille tuli kuitenkin perheenlisäystä viime vuoden marraskuun lopulla. Hän on Millhouse´s walk to talk,  alias Uuno.

Aivan valloittava persoona, kiipeää syliin kun kyykistyy. 

... mutta siitä sitten oma tarina 😅...  Mahtavaa kevään odotusta kaikille!