Alla äitini sisaruksineen Korpiselän Vieksingissä … vielä ennen evakkomatkaa. Åitini on pienin <3
Näin vanhempana omat sukujuuret ovat alkaneet kiehtomaan tavattoman paljon. Isäni teki melko suuren työn ja selvitti Elfving - sukuhaaramme aina 1600- luvulle saakka. Silloin oli lähes mahdotonta tutkia karjalaisia juuria mutta tänään internetin ihmeellinen maailma avaa senkin.
Otin yhdeksi lähtökohdaksi suunnittelulle sen että pukujen olisi ilmennettävä sukumme juuria. Aluksi puhuttiin yleisellä tasolla että Olemme Sortavalan läheltä , hyvin läheltä nykyistä Suomen rajaa lähtöisin. Kun asiaa aloin seurata niin huomasin Vieksingin kylän olevan Korpiselän pitäjän itärajan tuntumassa.
Hevosjalostus, -kasvatus, ja -hoito oli Suojärvellä eteenpäinmenoa. Maanviljelijä Semen Liukkunen(mummoni isä)Suojärven pitäjässä, Korpijärven kylässä on antanut hevosensa nuorten miesten käsiin. Kantakirja tamma (2. oikealta) oli pitäjän nopeimpia juoksijoita ennen talvisotaa. Jykevä, hirsirakenteinen 2.osainen, tilavahuoneinen, Karjala-mallinen Liukkusten talo takana.
Olen Geni- sivustolle kerännyt omaa sukuani. Tämä sivusto on ollut erittäin suuri apu esivanhempien lisäksi vaatetusta tutkiessa: siellä on eri kuntien kyläyhteisöjä karttoineen joista pääsee selvittämään minne juuret johtavat. Kuvat ovat aika uusia 1900-luvulta joten ihan alkulähteille sitä kautta ei pääse. Olen kuitenkin onnistunut selvittämään sukuni historiaa mikä on välttämätöntä kun tutkii FINNA.fi ja museon online-palvelusta Karjalaisten vaatteiden alkuperää ja käyttöaluetta.
Sukuni on asuttanut Korpiselän Vieksingin ja Tolvajärven aluetta mummoni äidin(Vornanen) isän puolelta. Sieltä löytyy myös pieni haara Ilomantsin Ostronsaarelle Jeskasten sukuun. Mummoni isän puolelta suku kulkee Suojärvelle mm. Hantshakanniemelle ja Suistamon Muuantoon jossa se yhtyy Shemeikka- suvun kuuluisiin runonlaulajiin ja loitsijoihin.
Pappan puolelta myös jäljet johtavat Suojärvelle(Sottinen -Zotikinpoika) sekä taas Suistamon pohjoisosiin, Muuantoon, Ruodavusjärvelle ja Shemeikka-sukuun. Alla pappani, Aleksi Sottinen.
Tältä pohjalta olen sulkenut pois Sortavalan, Karjalan Ilomantsin ja sen yläpuolella sijaitsevat alueet sekä Suistamon eteläosan, Salmen pitäjän ja Inkerin. Olen yrittänyt tiukasti rajata vaatteiden etsimisen Vieksinki(ja yllä mainitut kylät), Suojärvi(keskiosat) ja Suistamon Pohjoisosat. Pääsin aina Suojärven Annantehtaalle asti.
Äitini muistikin että mummo puhui aina Petroskoista - kuin tärkeänä paikkana. Alla kuva mummosta nuorena. Olen miettinyt onko kuvassa huivi vai jotenkin muuten sidottu huntu.
Tärkeimmät löytöni museon sivuilta ovat sorokka Vienan Kivijärveltä(Suojärven alue). Pyöreä muoto, hieno helmin kirjailtu häntä ja Laatokan kansallispuvusta tuttu kaluunanauhan muoto edessä.
Alla tsäpsä Vieksingistä joka on myös pyöreä malliltaan ja etureuna on ollut taitettuna kaksinkerroin.
… löysin myös punaisen, sievän painokuvioisen "vyötaskun" Suistamon alueelta.
Ensimmäinen paidoista on ns. muiskarätsinä Suistamolta kapenevine hihoineen, punaisine kainalotilkkuineen jossa pääntie on huoliteltu sinisellä pellavalangalla virvittäin ompelemalla ja joka on tehty siten että yläosa on aivinapellavaa ja alaosa valkaisematonta rohdinta. Toinen paita on samankaltainen mutta helmassa punainen kirjailu.Valmistuspaikka Suistamo, Kylmäselkä.
...kirjontanäyte Suojärven Turhanvaaralta...
Löysin 3 feresiä jotka kelpuutin lähtökohdaksi. Äänisenrannan piiristä Kalajoelta pystyraitainen ja kukkakuvioinen puuvillaferesi ohuilla olkaimilla, väri on tummanpunainen/liila.
Toinen on Suistamolta, puuvilla/pellavakankainen punasävyinen pienin kuvioin ja ohuilla olkaimilla. Viimeinen on Laatokan Karjalan silkkidamastinen olkainhame. Kaikki ovat ns. suorasarafaaneja.
Korpiselältä on aiemmin löydetty suhai/röijy jonka liitän pukuun.
Väri-iloittelua suhaissa. Kaunis vuori näkyy pääntieltä.
Alla Äänisen rannan piiristä löydetty asukokonaisuus.
Kyseiseltä alueelta löysin vain neulakinnas- tekniikalla valmistettuja käsineitä ja sellaisia äitini mukaan hekin pieninä käyttivät. Meillä on tallella harmaat neulakintaat punaisella yksinkertaisella reunalla jotka mummoni on muinoin antanut isälleni. Alla Suojärveltä talteen saatu kinnas.
Alla Sortavalasta talteen otetut neulekintaat.
Löydetyt sukat olivat myös neulekinnastekniikalla valmistettuja. Alla Kivijärveltä taltioidut sukat.
Karjalassa myös kuolleille puettiin pitkä paita, sukat ja lapaset ettei tule kylmä.
Vanhoja kuvia katsellessani huomasin että niissä on usein kurpposet. Ajattelinkin käyttää omia kurpposiani feresin kanssa. Kurpposet ovat ajalta ennen mustia nahkakenkiä joten sopinevat ajallisesti kuvioon. Kuvassa suutarimestari Ari Tyllin valmistamat kurpposet.
Eteläisessä Karjalassa on säilynyt nahkaisia kurpposia jossa kengän reunoihin on pujotettu nauhat yllä näkyvällä tavalla. Oulangan korkeudella (myös Repola)löysin tuohivirsuja joissa on sama nauhatekniikka. Löysin myös maininnan että solkikengät eivät kotiutuneet eteläisiin osiin. Tverin karjalaiset käyttivät niinivirsuja nauhoilla. Alla Äänisen piiristä - Karjalan tasavallasta löydetty niininauhasta punottu painava virsu.
...Repolan virsu...
Niinsanottuja sulkkuvöitä lienee käytetyn Salmi - Vieljärvi alueella. Vieljärven alueen sulkkuvyö on silkkilankaa, silkkinauhaa ja metallilankaa(ilmeisesti sulkkuvyön päiden pampuloiden - bulberoisten ) ympärillä.
Alueelta Korpiselkä - Suojärvi löytyi vaalean lilan värisiä pirtanauhoja. Onko se vain sattumaa niin siihen en osaa ottaa kantaa. Useinhan on sattumaa kansallispukujenkin kohdalla mitä on löydetty ja mitä on säästynyt. Vieljärveltä taltioitua...
… Salmen pitäjästä löytynyt sulkkuvyö. Näitä on on löydetty myös Vieljärveltä ja Laatokan alueelta - ilman tarkempaa erittelyä pitäjästä. Poikkeavat Inkeroisten kirjavista, kauniista vöistä sekä pohjoisen Karjalan (lappalaisten) leveistä, näyttävistä pirtanauhoista.
Luulen että Karjalaisesta pukeutumistyylistä on osittain luovuttu sen vuoksi että on haluttu sopeutua muuhun väestöön: karjalaiset naiset erottuivat koristeellisemmalla pukeutumisellaan. Ehkä minunkin sisälläni asuva pieni "harakka joka tykkää kiiltävästä" on peräisin noilta ajoilta.
Kuvassa Rakas mummoni Sukevalla uuden talon portailla. Pappani kuoli verrattain nuorena: äitini sanoi että pappan sydän ei kestänyt rakkaan kodin ja maiden jättämistä.
Alueella Korpiselkä-Suojärvi-Soanlahti ei ole varsinaista pitäjänpukua, kansallispukua tai muuta vastaavaa. Suistamolla on pitäjänpuku. Tässä on kuitenkin nyt tietoa kyseisen alueen pukeutumisesta ennen 1890- lukua lähes Äänisen rannalle asti jos joku haluaa ottaa huomioon alueellisia vaatetukseen liittyviä piirteitä valmistaessaan esim. itselleen feresiä, sarafaania tai muuta kansanomaista pukua.
Huiveja oli monenlaisia. Löysin Itäisestä Karjalasta pitsisiä, venäläistyyppisiä kapeita ja pitkänomaisia joita sanotaan Kozinkoiksi. Kozinka (kossinka)oli naimattoman tyttären pään ympärille kiedottu huivi jonka päät jätettiin taakse niskaan roikkumaan.
Minulla on mummoni jäämistöä musta/kultasävyinen pitkänmallinen (neulottu, mutta tekniikasta en osaa sanoa))"talvihuivi", jossa on kuluneet hapsut päädyissä.
Silkkihuivi Suojärveltä alla.
Löysin lisäksi perinteisen punaisen ja puna/vihreä ruudullisen silkkihuivin joita käytetään myös länsimaisten kansallispukujen kanssa. Erikoisuutena oli kolmion mallinen lohen punertava silkki, jota sanottiin myös kozinkaksi- nuorten neitojen otsanauhaksi, otsalendaksi jota käytettiin lettinauhojen lisäksi. FINNA.fi sivulla sanottiin että sulhanen antoin kozinkan neidolle kosiessaan. Kozinka on siis voinut olla myös kolmionmallinen.Naimisiin mentyään kozinkaa käytettiin säpsän päällä. Minä jäin vaan miettimään kun kozinka on nuorten naimattomien neitojen otsanauha niin tässä on ilmiselvä ristiriita.
Tämä siis Suojärveltä.
Alla silkkihuivi Suistamolta.
Feresit ja sarafaanithan olivat ortodoksinaisten asuja mutta kyllä minäkin aion sellaiseen pukeutua vaikka en ole ortodoksi(äitini ja sisareni kyllä on). Olen ennemmin suomalainen uuspakana. Äitini kertoi ihmetelleensä miksi mummo otti mukaan esim. leipää haudalle lähtiessään ... ruoka sitten jätettiin kivelle mutta tarkempaa muistikuvaa syystä miksi näin tehtiin ei ole. Kirkko on tehokkaasti kitkenyt pakanalliset piirteet ihmisistä - ja melkein onnistunut :D
Tulee vähän surullinen olo ihmisten kohtaloiden ja kaiken sen ajan kurjuuden ja kärsimyksen vuoksi mutta onneksi historiaa voi viedä eteenpäin vaikka vaatteiden muodossa, pukeutua niihin ja tuntea olevansa osana suvun jatkumossa ...
En toivo enää lisää lunta - lupasin miehelleni niin: Toivoin ainakin metrin lunta kuukausi sitten ja niin tapahtui.
Iso kiitos museon online -toiminnasta vastaavalle henkilölle. Museon online-palvelu on ilmeisen vanha ja toimii ajoittain vaihtelevasti. (Toiminta tai tietokanta ollaan ilmeisesti siirtämässä FINNA.fi sivuille.) Sivut olivat olleet pois käytöstä jonkin aikaa kun päätin soittaa ja ilmoittaa asiasta: asia korjaantui puolessa tunnissa. Kiitos!
(Äimäjärveläinen virkkuukoukku)
