... yhdellä MARTTA-nukke kurssilla... etänä...

 ... i padletin kautta.  Tässä iässä huomaa että uusien asioiden oppiminen ei ole enää niin helppoa kuin aiemmin. Käsityöt sujuvat mutta tietotekniikan käyttö kangertelee.

Olen ns. myöhäisherännäinen ja huomasin kurssin vasta kun se oli jo alkanut ja odottelen vielä nuken paperimassa-aihioita postista. Odotellessa valmistin yhden asun FINNA-museon sivuilta löytyneen esikuvan mukaan. Tarkkoja teknisiä ohjeita ei sivulla ollut mutta materiaali ja mitat löytyivät.

Löysin maalaamon ns. rättipussista kolmeen osaan  leikatun vanhan kotitakin jonka kuosi herätti mielenkiinnon ja päätin kokeilla  millaisen asun siitä saisi. Tuntui muutenkin pahalta käyttää pesuun upeaa vanhaa kuosia. Olen myös pyrkinyt leikkaamaan asut siten että vanhat ompeleet voivat olla osa asua.

 Suloinen 1920-luvulla Turussa Martta nukketeollisuuden valmistama kaunotar. Suunnitellessa joudun tasapainoilemaan uusien ja vanhojen materiaalien käytön välillä. Uusia käytettäessä löytyisi ehkä kuosiltaan parempi vaihtoehto mutta vanhoissa on usein ihastuttava ajan patina. 

Annan nukelle nimeksi Ester, yhden sukuni naisen Ester Elfving- Hällström- Ståhlberg mukaan. Hän perusti Pelastakaa lapset RY:n sodan jälkeen.

Meneillään on toinen asu, enemmän "Esterille" sopiva. Valkoinen ohut puuvilla - lähes harso - on haastava ommeltava ja iso osa on ommeltava käsin koska saumat tulevat muuten liian "koviksi" materiaaliin nähden. Hameosan leikkasin vaakaan osiin joiden väliin tulee käsin ompelemalla pitsit. Kaulus on valmis, laitoin silkkivuorin ja ompelin oikeat puolet  vastakkain koneella ja käänsin ympäri. Pukuun käytettävä puuvilla on vanhasta verhosta. Tarkoitus ei siis ole tarkasti kopioida vaan saada  ideoita kyseiseen ajankohtaan sopiville vaatteille.

Tässä puvun esikuva, taas museon FINNA- sivuilta joka on oikea aarreaitta vanhasta kiinnostuneille. Isokokoinen Martta nukketeollisuuden bebe-nukke olkihatussaan ja punaisissa remmikengissään.

... kurssi jatkuu :)

 

Marttanukke bebe 4 pää- ja käsiaihiot tulivat postissa muiden tarpeellisten välineiden kanssa. Tässä kuvassa hionta on tehty jo papereilla 320 ja 600. Vielä on yksi hintakerros ennen gesson levitystä. Hionta olikin se helppo vaihe... gesson levittäminen tasaisesti ilman siveltimen jälkiä osoittautui mahdottomaksi.

Tässä 5 ohutta kerrosta gessoa, josta viimeisen levitin sormilla koska se tasoitti parhaiten pinnan. Seuraavaksi värin sekoittaminen gessoon ja lisää kerroksia. Hioin kevyesti myös pahimpia siveltimen jälkiä jokaisen kerroksen välissä.

Tässä kuvassa jo yksi "värillinen" kerros, vielä 4 kerrosta tuli lisää.

Nyt on 6 ohutta akvarellikerrosta väriä, vuorotellen kellertävää ja punertavaa ihon väriä. Luonnossa väri on hieman "keltaisempi" kuin yllä olevassa  kuvassa.

Alhaalla viimeistelty, odottelee kasvoja :) 

Yrityksenä oli saada lopputuloksesta luonnollinen, vanhahtavan näköinen.

Välillä ompelin nuken alushameen vanhoista tyynyliinoista jotka olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Käytin myös teetä värjäämiseen. Ompelin osan käsin ja osan koneella, saumuria en käyttänyt kun se on niin  uusi kone.

Housut on kivasti ommeltu yhteen hameosan kanssa. Kokonaisuudesta tulee myös mukavan  muhkean oloinen. Tein pienen kirjailun puuvillaisella virkkauslangalla linnunsilmäpistoin, se on kuitenkin vanha suomalainen tapa kirjoa.

                                                                    Valmis asu

Kurssi on antoisa myös siksi että olen oppinut käyttämään i padletia. Kuulun ikäpolveen jolla ei ole ollut minkäänlaista koulutusta kyseiselle alalle opiskeluvuosinani.... ja käsin ompelu on suorastaan terapeuttista jossa hurahtaa kevyesti muutama tunti.

Kurssimme opettaja/vetäjä on ollut sairaslomalla. Onneksi hän on nyt tervehtynyt - ja voi ohjata kasvojen viimeistelyssä. Olen sillä tavalla "huono oppilas" kun olen kärsimätön. En saanut jätettyä tauolle Marttaani, vaan maalasin itsekseni kasvot tähän pisteeseen. Koska kyseessä on ensimmäinen Marttani niin en osaa sanoa lopputuloksen oikeellisuudesta  paljonkaan. Henkilökohtaisesti tykkään nuken päästä, siitä ei tullut ainakaan uuden näköistä. Viimeisen maalauskerroksen maalasin ohuella ruskealla jota hioin osittain pois. Koloihin jäi siten tummempaa väriä, joku saattaa toki pitää tätä myös epäonnistuneena työnä.

Alla nauhaksi sidottu pellavahius menossa värjäykseen. Käytin vanhaa maalikaukaloa koska se on sopivan leveä. Pellavan selvittelyssä oli kova työ sormien avulla vaikka vain kastoin kuidut liemeen. Värinä käytin tavallista kaupasta saatavaa Nitor-tekstiiliväriä, sävy oli suklaanruskea.

Martan pään muoto on takaa niin suora että oli vaikea saada peruukin pohjaa "istuvaksi". Ompelin sen vuoksi puuvillakankaasta kolmesta kappaleesta tyköistuvamman pohjan. Sivuilla on kuvassa näkyvät sivukappaleet ja keskellä pitkä suikale joka on leveämpi keskeltä. Tätä mallia on käytetty mm. kun ommellaan lampaan nahkasta peruukki.

Sidoin hiukset löyhästi silkkinauhalla. Kihartamiseen käytin sanomalehdestä revittyjä suikaleita niin sain pienet rullat. Alhaalla kuva pellavaperuukista päässä. tein aika ohuet "hiusnauhat", pellava on jäykkää ja siitä tulee helposti paksu ja vähän luonnottoman näköinen hius. Jostain välistä jopa vähän peruukin pohja pilkistää mutta mielestäni se sopii mikäli tavoitteena on vähän "nuhjaantuneen" näköinen lopputulos.

Sitten vartalon valmistukseen, mietinnän alla on myös nahka, löysin kirpparilta vanhan vaalean nahkatakin jota voisi hyödyntää tässä 

                                                Lopuksi kuva valmiista puuvillamekosta. 

Kurssi on lopuillaan, ommeltu, täytetty vartalo on yhdistetty pääaihioon ja käsiin. Silkkisukat vain asunaan...

Silmien alaosan kajal on poistettu ja hampaita muutettu, nyt läpäissee tarkastuksen :)

                                            Valmis nukke, Ester Ståhlbergin innoittamana...(nahkakengät tein itse)

Ester Ståhlberg ja puolisonsa Suomen ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg (kuvan lähde:Ilta-Sanomat, artikkeli)

valmistin myös bebe 3 nuken...samalla tekniikalla kaikkine hiomisineen...

Maalaus aloitettu, Alushame näkyy taustalla.

Puku takaa. Kangas on vanhasta puserostani ja sukkien silkkitrikoo samaa kuin isommassa nukessa. Hatun lieriin ja takaosan liehukkeeseen käytin puseron hihat. Puseron helma oli kaunis joten jätin sen sellaisenaan mekon helmaksi. Vanhoista vaatteista voi hyvin käyttää hyödyksi jo olemassa olevia saumoja.

Peruukki puuttuu vielä, kengät löysin Vanhasta Nestorista Maskusta. Sukkien silkkitrikoo on aikoinaan Silkkituonti Merja Sorrilta ostettu.

Kiitos kaikille kurssilaisille, oli antoisa kurssi 😊

Rakkaat esineet liikkeestä Paraisilta löytyi ihastuttava nuken pää...

 ... joka kaipasi vartaloa.

Käytin pohjana Martta-Nukketeollisuuden beben vartalon mallia. Pään kiinnitys on erilainen vanhassa keramiikasta valetussa  päässä.

Tässä vaihekuva, vartalon täyttöä sahanpuruilla... Vartalon kankaana vahva, valkaisematon puuvilla jonka värjäsin teellä saadakseni vielä lisää kellertävyyttä jotta vartalo sointuisi paremmin pään pariksi.

Tein nukelle kädet vanhasta nahkahameesta jonka olin ostanut aiemmin. Ompelu ei sujunut ilman hyppytikkiä joten vein piirretyn nahkan suutarille  Skanssiin Turkuun.  Leikkasin kotona kädet irti nahkasta ja täytin.

Jotenkin ei tuntunut sopivalta ostaa uusia käsiä vanhan kauniisti patinoituneen pään pariksi niin päätin valmistaa ne vanhasta nahasta kuten muinoin tehtiin antiikkinukeille.

Huomaa taustalla "Gör dockor själv" -kirja jonka sattumalta näin Vanhassa Nestorissa viime kesänä.

Lopputulos näyttää mielestäni 1920-luvun pitkäsääriseltä neidolta. Vaatteet valmistuvat parhaillaan kansanomaiseen tyyliin - tavalleni uskollisena vanhoista materiaaleista.

Nimeksi valitsin  Annikin, suomalaisten Annikki Setälän , Annikki Arnin ja Annikki Tähden muistoksi.

Kansallispuvussa naimisiin

"Kulutusjuhlan" jälkeen voisimme ajatella asioita "kertakäyttövaatteen" kannalta uudestaan.

Kansallispuku on sijoitus kauas tulevaisuuteen ja sillä on lukuisia käyttökertoja häiden jälkeenkin. Suomessa on tavallaan totuttu vaatimattomuuteen mutta hääpäivänä on lupa loistaa.

   

 Kansallispuku on varteenotettava vaihtoehto hääpuvuksi. Hankittaessa uutta kansallispukua on aikaa osattava varata tarpeeksi: jos haluttu malli on teetettävä voi aikaa kulua jopa 2 vuotta puvun valmistamiseen. Samalla siirrät kuitenkin  palan suomalaista historiaa jälkipolville, tulevaisuuteen. Puvun voi löytää myös valmiina ja vähän käytettynä mikä on hyvä valinta. Silloin voi täydentää vanhaa pukua vaikka yhdellä uudella osalla.

Usein kansallispuku valitaan oman, äidin tai isän synnyinpitäjän mukaan. Ihmiset muuttavat nykyään useammin joten "kotikunnalta" voi tuntua mikä tahansa ja jos sen alueen puku miellyttää eniten on se mielestäni paras vaihtoehto. Kansallispuvun valinta ulkonäon, kauneuden tai käytännöllisyyden perusteella ei ole myöskään mitenkään pois suljettu vaihtoehto.

...Pukua voi koristaa erilaisen huivin ja esiliinan lisäksi runsailla kukilla häihin.Suomessa tämä on harvinaista mutta ulkomailla enemmän käytetty tapa. Kuvista näkee miten hääkuvan tunnelma tulee aidosta tunteesta, perinteistä ja värien kirjosta. Kukalliset huivit kehystävät viehättävästi kukkia.

… Puvun voi tehdä omanlaiseksi valitsemalla kukat mieltymyksen mukaan. Seuraavaksi malleja kauniista "kukkakruunuista"...

Tämä olisi minulle mieluisin Hämeen kansallispuvun seuraksi.

Tummanpunainen leveä kukkapanta myötäilisi sirosti mm. Halikon puvun punaista...

Päivänkakkarat ovat suomalaisten yleisimpiä kukkia - ehkä turhaan "aliarvostettuja". Näyttää täydelliseltä valinnalta melkein mihin pukuun... myös värin puolesta.

Morsiusharsosta saa herkän ja huntumaisen kruunun...

Syksyinen omenista valmistettu "kukkakruunu" kerää katseet ja muistuttaa morsiamen hedelmällisyydestä…

Aikuisen naisen hillitympi vaihtoehto  tykkimyssylle esim, syreenin kukista...

Vanhat hääperinteet kiinnostavat nykyään. Yllä Ahvenanmaalainen kaunis hääpari perinteiseen mustaan pukeutuneena jossa kukat loistavat kauniisti. Alkujaanhan hääleningit olivat mustia ja häiden jälkeen ne siirtyivät paremmiksi vaatteiksi. Silloin kierrätys oli tavallista - myös usein pakollista vaatteiden vähyyden vuoksi. Mielenkiintoinen vaihtoehto olisikin laittaa kutsuun pukukoodiksi vieraille valkoisen puvun. Hääpari olisi pukeutunut mustaan.

…ruotsalaisella morsiamella on alla runsas luonnonkukista tehty seppele joka kiertää kaulan ympärillä...

…punaista ja valkoista kuten meillä Hämeen puvussa... ja mahtava kukkalaite kruunaa koko komeuden.

Näin komeasti Norjassa...

Miten me Suomessa siirrämme omaa pukuhistoriaamme eteenpäin? Kansallispuvut ovat kalliita mutta naimisiin mentäessä käytämme rahaa hääpukuun runsaasti.

Kansallispuvun yhtä osaa voi myös käyttää ja rakentaa hääasun sen mukaisesti; sitä kutsutaan ns. sekakäytöksi.

 Kansallispuvussa olo tuntuu arvokkaalta.

Karjalainen talo/ Karelian house - nukkekoti/dollhouse

...on siskoni nimennyt uusimman "työni" siis nukkekotini.

Akka ruuhen reunalla mietiskelee...

Projekti etenee polveillen, veistäen, hioen, maalaten, suunnitellen. Puisten ihmisten korkeus 12.5 cm. Päädyin tekemään kaikki puusta, jotenkin muovi tai resiini ei tuntunut sopivalta 1800- luvulle.

Näillä lähdetään liikkeelle...

Tämän karjalaisen talon piirteet ovat pääasiassa Keski-Karjalsta, Anuksesta aina Äänisen rannoille saakka jossa rakennuksen koristelu oli runsasta

Alustavat piirrustukset jotka vielä tarkentuvat työn edetessä. Päädyin siis kompromissiin. Taloa pitää voida säilyttää jossain ja kaikkiin tiloihin on hyvä päästä yhdeltä sivulta. Huoneratkaisu muodostui seuraavanlaiseksi: Toiseen kerrokseen tulee 2. tupa, joka on ns. paremmin sisustettu tupa mm. vieraita varten. Gornitsa eli kamari jää ilman kiinteää väliseinää. Saraijiin kulkusilta tulee eteen pitkälle sivulle. Koska kaikki tilat piti sovittaa saman katon alle, sijoitin nuusniekan eli "käymälän" lantalan yläpuolelle, mikä lienee ollut käytössäkin oleva ratkaisu silloin kun erillistä ulkohuussia ei ollut.

Ensimmäisen kerroksen ns. elotupa poikkeaa siten että sinne tulee käynti myös 2.kerroksen tuvan kolpitsapenkin kautta ja osa elotuvasta on podvalaa=kellaria tai paikkaa missä käytettiin käzkiviä esim. rukiin jauhamiseen ja saatettiin siellä kanojakin kylmällä pitää, säilyttää perunoita jne. Elotuvasta tulee se paikka missä suoritettiin arjen askareita.

Oikein vanhaan aikaan ei elotuvan, tuvan, lattiaa peitetty kokonaan laudoilla vaan oven eteen jätettiin maa-alue koska pakkasilla saattoi hevonen tai muu eläin oleilla myös tuvassa.

Kattorakenne on seuraavanlainen...

 kyse on 1700 - 1800-luvulla käytössä ollut rakenne. Lähteenä mm. Heikki Kirkisen "Karjalantalo"- kirja.

                                                        Nyt minulla on feresi, rätsinä puuttuu  :)

... missähän se ukko viipyy? 

Seuraavaksi muutamia kuvia nukkekodin etenemisestä... matkan aikana tulee varmaan joitakin muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaan koska koko 1:12 on niin iso että oikeankokoista nukkekotia tuossa koossa on vaikea säilyttää. Teen projektia isäni puuverstaalla.

22 mm vahvasta  kuusilaudasta sahatut hirret odottamassa veistäjää... alla nukkekodin pohja, vanerilevy jolle "liimattu" hieno hiekka/kiviaines. Alimmat hirret porattu kivien päälle, perustus edustaa multapenkin jälkeistä tapaa, tai oikeastaan niiden yhdistelmää

Huonejako muodostuu seuraavasti: keskellä edessä sintsi, jonka takana läävä(lehmille). Oikealla ns.elotupa jonka takana podvala kanoille. Vasemmalle jää hevosten talli jonne on käynti myös edestä laskusillan alta.

Alhaalla elotupa ja portaat yläkerran kolpitsapenkistä. tulisija, vanhanmallinen savukiuas, on vielä kesken. Lattialankut ovat biltemasta ostettuja sytytystikkuja. Seiniä käsittelen osmon poppelivahalla. Hirsien välissä eristeenä, sammaleen tilalla, on kangaskaupasta ostettua ja leikattua kangasta... ei tule ylimääräisiä asukkaita sisälle tässä tapauksessa :D

Alhaalla näkyy podvalan oviaukko ja elotuvan ikkunat edessä joita ei vielä ole kiinnitetty.

 

Tässä näkymä pohjakerroksen sintsiin eli eteiseen, jätin sintsin ja läävän seinän vajaaksi että se on parempi "sisustaa" ja näkee lehmät, kyytöt myös talon edestä. Vasemmalla pystyssä oleva lauta on vain liimaustuki katossa oleviin hirsiin asetetulle käzkivien ylätuelle. Tupa on niin pieni että päätin siirtää käzkivet sintsiin koska muinoin on voitu myös niin toimia.

Projekti on edennyt hitaasti mutta ajatustyö ja varsinainen "leipätyö" on vienyt niin ison osan ajasta. Luulen että nyt tulee vauhtia talon etenemiseen.

Kevään aikana talo nousi harjaan asti.

... Yläkerran veistetty pylväs jonka oikealle puolelle tulee portaat ja vasenta puolta kävellään yliskamariin, neitojen  kamariin, tshardakkaan.

... alhaalla kattolaudat - päällysliisteet - taapelissa odottamassa.