Kansallispuvussa naimisiin

"Kulutusjuhlan" jälkeen voisimme ajatella asioita "kertakäyttövaatteen" kannalta uudestaan.

Kansallispuku on sijoitus kauas tulevaisuuteen ja sillä on lukuisia käyttökertoja häiden jälkeenkin. Suomessa on tavallaan totuttu vaatimattomuuteen mutta hääpäivänä on lupa loistaa.

   

 Kansallispuku on varteenotettava vaihtoehto hääpuvuksi. Hankittaessa uutta kansallispukua on aikaa osattava varata tarpeeksi: jos haluttu malli on teetettävä voi aikaa kulua jopa 2 vuotta puvun valmistamiseen. Samalla siirrät kuitenkin  palan suomalaista historiaa jälkipolville, tulevaisuuteen. Puvun voi löytää myös valmiina ja vähän käytettynä mikä on hyvä valinta. Silloin voi täydentää vanhaa pukua vaikka yhdellä uudella osalla.

Usein kansallispuku valitaan oman, äidin tai isän synnyinpitäjän mukaan. Ihmiset muuttavat nykyään useammin joten "kotikunnalta" voi tuntua mikä tahansa ja jos sen alueen puku miellyttää eniten on se mielestäni paras vaihtoehto. Kansallispuvun valinta ulkonäon, kauneuden tai käytännöllisyyden perusteella ei ole myöskään mitenkään pois suljettu vaihtoehto.

...Pukua voi koristaa erilaisen huivin ja esiliinan lisäksi runsailla kukilla häihin.Suomessa tämä on harvinaista mutta ulkomailla enemmän käytetty tapa. Kuvista näkee miten hääkuvan tunnelma tulee aidosta tunteesta, perinteistä ja värien kirjosta. Kukalliset huivit kehystävät viehättävästi kukkia.

… Puvun voi tehdä omanlaiseksi valitsemalla kukat mieltymyksen mukaan. Seuraavaksi malleja kauniista "kukkakruunuista"...

Tämä olisi minulle mieluisin Hämeen kansallispuvun seuraksi.

Tummanpunainen leveä kukkapanta myötäilisi sirosti mm. Halikon puvun punaista...

Päivänkakkarat ovat suomalaisten yleisimpiä kukkia - ehkä turhaan "aliarvostettuja". Näyttää täydelliseltä valinnalta melkein mihin pukuun... myös värin puolesta.

Morsiusharsosta saa herkän ja huntumaisen kruunun...

Syksyinen omenista valmistettu "kukkakruunu" kerää katseet ja muistuttaa morsiamen hedelmällisyydestä…

Aikuisen naisen hillitympi vaihtoehto  tykkimyssylle esim, syreenin kukista...

Vanhat hääperinteet kiinnostavat nykyään. Yllä Ahvenanmaalainen kaunis hääpari perinteiseen mustaan pukeutuneena jossa kukat loistavat kauniisti. Alkujaanhan hääleningit olivat mustia ja häiden jälkeen ne siirtyivät paremmiksi vaatteiksi. Silloin kierrätys oli tavallista - myös usein pakollista vaatteiden vähyyden vuoksi. Mielenkiintoinen vaihtoehto olisikin laittaa kutsuun pukukoodiksi vieraille valkoisen puvun. Hääpari olisi pukeutunut mustaan.

…ruotsalaisella morsiamella on alla runsas luonnonkukista tehty seppele joka kiertää kaulan ympärillä...

…punaista ja valkoista kuten meillä Hämeen puvussa... ja mahtava kukkalaite kruunaa koko komeuden.

Näin komeasti Norjassa...

Miten me Suomessa siirrämme omaa pukuhistoriaamme eteenpäin? Kansallispuvut ovat kalliita mutta naimisiin mentäessä käytämme rahaa hääpukuun runsaasti.

Kansallispuvun yhtä osaa voi myös käyttää ja rakentaa hääasun sen mukaisesti; sitä kutsutaan ns. sekakäytöksi.

 Kansallispuvussa olo tuntuu arvokkaalta.

Karjalainen talo/ Karelian house - nukkekoti/dollhouse

...on siskoni nimennyt uusimman "työni" siis nukkekotini.

Akka ruuhen reunalla mietiskelee...

Projekti etenee polveillen, veistäen, hioen, maalaten, suunnitellen. Puisten ihmisten korkeus 12.5 cm. Päädyin tekemään kaikki puusta, jotenkin muovi tai resiini ei tuntunut sopivalta 1800- luvulle.

Näillä lähdetään liikkeelle...

Tämän karjalaisen talon piirteet ovat pääasiassa Keski-Karjalsta, Anuksesta aina Äänisen rannoille saakka jossa rakennuksen koristelu oli runsasta

Alustavat piirrustukset jotka vielä tarkentuvat työn edetessä. Päädyin siis kompromissiin. Taloa pitää voida säilyttää jossain ja kaikkiin tiloihin on hyvä päästä yhdeltä sivulta. Huoneratkaisu muodostui seuraavanlaiseksi: Toiseen kerrokseen tulee 2. tupa, joka on ns. paremmin sisustettu tupa mm. vieraita varten. Gornitsa eli kamari jää ilman kiinteää väliseinää. Saraijiin kulkusilta tulee eteen pitkälle sivulle. Koska kaikki tilat piti sovittaa saman katon alle, sijoitin nuusniekan eli "käymälän" lantalan yläpuolelle, mikä lienee ollut käytössäkin oleva ratkaisu silloin kun erillistä ulkohuussia ei ollut.

Ensimmäisen kerroksen ns. elotupa poikkeaa siten että sinne tulee käynti myös 2.kerroksen tuvan kolpitsapenkin kautta ja osa elotuvasta on podvalaa=kellaria tai paikkaa missä käytettiin käzkiviä esim. rukiin jauhamiseen ja saatettiin siellä kanojakin kylmällä pitää, säilyttää perunoita jne. Elotuvasta tulee se paikka missä suoritettiin arjen askareita.

Oikein vanhaan aikaan ei elotuvan, tuvan, lattiaa peitetty kokonaan laudoilla vaan oven eteen jätettiin maa-alue koska pakkasilla saattoi hevonen tai muu eläin oleilla myös tuvassa.

Kattorakenne on seuraavanlainen...

 kyse on 1700 - 1800-luvulla käytössä ollut rakenne. Lähteenä mm. Heikki Kirkisen "Karjalantalo"- kirja.

                                                        Nyt minulla on feresi, rätsinä puuttuu  :)

... missähän se ukko viipyy? 

Seuraavaksi muutamia kuvia nukkekodin etenemisestä... matkan aikana tulee varmaan joitakin muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaan koska koko 1:12 on niin iso että oikeankokoista nukkekotia tuossa koossa on vaikea säilyttää. Teen projektia isäni puuverstaalla.

22 mm vahvasta  kuusilaudasta sahatut hirret odottamassa veistäjää... alla nukkekodin pohja, vanerilevy jolle "liimattu" hieno hiekka/kiviaines. Alimmat hirret porattu kivien päälle, perustus edustaa multapenkin jälkeistä tapaa, tai oikeastaan niiden yhdistelmää

Huonejako muodostuu seuraavasti: keskellä edessä sintsi, jonka takana läävä(lehmille). Oikealla ns.elotupa jonka takana podvala kanoille. Vasemmalle jää hevosten talli jonne on käynti myös edestä laskusillan alta.

Alhaalla elotupa ja portaat yläkerran kolpitsapenkistä. tulisija, vanhanmallinen savukiuas, on vielä kesken. Lattialankut ovat biltemasta ostettuja sytytystikkuja. Seiniä käsittelen osmon poppelivahalla. Hirsien välissä eristeenä, sammaleen tilalla, on kangaskaupasta ostettua ja leikattua kangasta... ei tule ylimääräisiä asukkaita sisälle tässä tapauksessa :D

Alhaalla näkyy podvalan oviaukko ja elotuvan ikkunat edessä joita ei vielä ole kiinnitetty.

 

Tässä näkymä pohjakerroksen sintsiin eli eteiseen, jätin sintsin ja läävän seinän vajaaksi että se on parempi "sisustaa" ja näkee lehmät, kyytöt myös talon edestä. Vasemmalla pystyssä oleva lauta on vain liimaustuki katossa oleviin hirsiin asetetulle käzkivien ylätuelle. Tupa on niin pieni että päätin siirtää käzkivet sintsiin koska muinoin on voitu myös niin toimia.

Projekti on edennyt hitaasti mutta ajatustyö ja varsinainen "leipätyö" on vienyt niin ison osan ajasta. Luulen että nyt tulee vauhtia talon etenemiseen.

Kevään aikana talo nousi harjaan asti.

... Yläkerran veistetty pylväs jonka oikealle puolelle tulee portaat ja vasenta puolta kävellään yliskamariin, neitojen  kamariin, tshardakkaan.

... alhaalla kattolaudat - päällysliisteet - taapelissa odottamassa.