tiistai 31. joulukuuta 2019
maanantai 6. toukokuuta 2019
Kaksi vanhaa Kirkkonummelaista "käsi kädessä"... ...
Kyseinen puku hankittiin 1940-luvulla käytettynä. Tietoa tarkemmasta alkuperästä ei ole. Pukua on pidetty ja säilytetty hyvin, ikää puvulla lienee noin 100 vuotta.
Kukaan meistä ei tiedä miksi mummolla oli Kirkkonummen kansallispuku. Mummo tuli evakkona Suojärveltä ja perhe päätyi Kainuuseen. Olemme arvelleet että ehkä sillä hetkellä on Kirkkonummen puku ollut sopivasti saatavilla. Mummoni käytti pukua ahkerasti mm. koulun tilaisuuksissa ja äitienpäiväjuhlissa. Silloin lapset askartelivat paperiruusun joka kiinnitettiin puvun rintaan. Voi olla että syy ei-karjalaisen kansallispuvun hankintaan on myös se, että ei haluttu erottua paikallisesta väestöstä - eli haluttiin sopeutua ns. valtaväestöön. Alla minä 9- vuotiaana Raumalla - mummon hameessa ja huivissa :)
Nuoret neidot rinnakkain kansallispuvuissaan 2018. Toisella rakkaan mummoni Kirkkonummen puku ja toisella ylväs Vossin puku. Kauniisti samanlaiset värit sointuvat yhteen nuorten neitojen yllä.
Mummoni Kirkkonummen puku jäi perinnöksi äidilleni ja siirtyi sisarelleni. Siskoni on kuitenkin mieltynyt Pyhäjärven pukuun ja tyttärillään on erilaiset toivomukset omista puvuistaan. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun että puku siirtyy minulle. Kiitos siskolleni.
Haluan jollain tavalla ennallistaa mummoni puvun mutta siten että se vastaisi tämän päivän linjauksia kansallispuvun mitoista ja käyttötavoista.
Puvun hameen helma on vain 2.10 m leveä mutta pituutta on riittävästi. Purin hameen kankaaksi. Helmaa ei ole pidennetty tai lyhennetty aikojen saatossa mutta vyötäröä on muokattu tarpeen mukaaan. Erikoista oli että hamekangas oli leikattu yläosasta vyötärönauhan alta. En muista tuollaista vaikka olen itse vaihtanut muinoin vyötärökaitaleen uuteen 2000- luvun alussa. Hame on laskostettu tasaisesti siten että vihreä on päällä.
Hameesta löytyi yksi reikä halkion nepparrin kohdalta minkä korjasin hameen yläreunasta puretulla villalangalla.
Lopuksi huolittelin hamekankaan yläreunan käsin ennen pesua. Hametta ei tietääksemme ole koskaan pesty ja päätimme rohkeasti tässä vaiheessa kunnostusta myös pestä puvun villaiset osat. Siskoni täyttää ammetta pesuvettä varten...
......laskettuamme hamekankaan veteen alkoi viileä vesi muuttua punaiseksi välittömästi. Meille tuli kiire nostaa kangas ylös raidat pitkittäin. Hetken jo pelästyimme että vanha kangas värjäytyi pilalle...
... huuhdoimme suihkulla kangasta ja vaaleat raidat näyttivät puhdistuvan.
Kirkkonummen hamekangas kuivumassa mummolan pihalla Paraisilla lempeässä ilta-auringossa...
...nyt näyttää jo ihan hyvältä...
Vertasin värisävyä uudempaan 1970- luvun lopussa Vuorelmalta ostettuun puvun hameeseen: Vanhan hameen värit ovat pehmeämmät, lempeämmät ... tai kauniisti sanottuna ihanan murretut. Odotin näkeväni helman käänteen sisäpuolella kirkkaamman värin, ajattelin että puvun värit ovat haalistuneet. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan värit olivat melkein samanlaiset kaikialla - myös käänteissä, vyötärönauhan alla ja taitteissa. Jäin ihmettelemään asiaa ... Vanhat värit näyttävät todella kauniilta, jollain tavalla nostalgisilta.
Mietin millä tavoin leventäisin hameen helmaa. Facebookin KANSALLISPUKURYHMÄN kautta löysin henkilön jolla oli myös kaksi hametta mutta eri aikakausilta. Hän halusi uudemman hameen ja minä puolestani hain " kaveria" vanhemmalle hameelle. Vaihtokaupat syntyivät ja siinä sivussa vaihtoi myös yksi vanha liivi omistajaa. Kiitos.
Alla "vanhukset" yhdessä:)
... kapeaakin kapeampi vyötärönauha pellavalangalla ommeltuna. Hienoinen helman käänteen taite näkyy hameen yläreunassa kun käänsin hameen ylösalaisin.
LIIVI...
Liivin purin osiin. Liivin alareunan vinonauha on jäänyt lyhyeksi kokoa muutettaessa ja puuttuva nauha oli korjattu erivärisellä vihreällä kankaan palalla(ei puuvillaa). Päätin vaihtaa aluksi vain ei- alkuperäisen lisäosan uuteen oikean väriseen vinonauhaan. En halunnut vaihtaa vinonauhaa kokonaan koska mielestäni puvun historiasta häviäisi silloin osa.
Alla kuva liivin sivusaumasta ...
... ja tässä toinen sivusauma... aikojen saatossa on muutoksia tehty mm. vaaleansinisellä langalla. Mustaakin löytyi kahdesta kohtaa. Purin ne pois.
Mieleeni nousi kuva mummostani istumassa penkillä kansallispuku päällään koulussa. Pitkät hiukset letitettyinä ja kietaistuna nutturalle niskaan, lempeästi hymyillen, hyräillen Suvivirttä...
Purin etukappaleilta helman vihreät nauhat pois js vaihdoin ne vinonauhaan, näin sain ilman saumaa siistit täysimittaiset nauhat reunoihin. Alimman hakasen alta löytyi ruosteinen kohta, muuten hakaset olivat hyvässä kunnossa enkä tehnyt muita muutoksia.
Alla liivin osat pesuvadissa bioluvilin villa/silkkipesuaineella ja etikan seoksessa.
Vuori puhdistui silminnähden... mielestäni villan vihreä sävy myös muuttui hivenen kirkkaammaksi.
Etukappaleilla on siis uudet "alareunat" ja takakappaleelle sain lisättyä vanhasta etukappaleen nauhasta jatkon, joten tuleville polville säilyy osa alkuperäistä nauhaa/kangasta .
Etukappaleilla oli pari nyppyä jotka korjasin nurjalle puolelle samalla kun vuorin alareuna oli auki.
Alhaalla edestä pestynä mutta ei silitettynä. Aika hyvän näköiset osat ähes 100 vuotta vanhaksi liiviksi. Vaikka vuorit ja villakankaat on ommeltu koneella yhteen niin ajattelin yhdistää osat pellavalangalla käsin. Tuntuisi jotenkin "pahalta" ommella koneella noin vanhaa liiviä, kangas tuskin on enää parhaassa kunnossa.
Tässä vaiheessa aloin tutkimaan sitä toista vanhaa liiviä joka oli tullut minulle hameen mukana. Mieleeni hiipi ajatus kuinka äitini oli ihastellut noita vanhoja värejä, päätinkin tehdä mummoni puvusta äidilleni sopivan. Purin uudet vinonauhat sittenkin pois liivin helmasta. Ongelmana oli liivin kaavoitus: iän tuoma vartalon ja koon muutos ei tuonut oikeutta vanhalle liiville. Olin kaavoittanut äidilleni jo liivin uutta kangasta ajatellen, mutta nyt mietin miten saisin kahdesta vanhasta yhden toimivan. Tiedän että isompaan kokoon muutettaessa yleensä lisätään kiilat sivusaumoihin mikäli liivin kaavoitus antaa siihen mahdollisuuden.
Kaksi päivää taistelin itseni kanssa: uskallanko leikata vanhan, rakkaan liivin ja kaavoittaa toisella tavalla. Lopulta rohkaistuin ja poistin liivin etukappaleilta sivuista kapeat palat ja kaavoitin KS- kappaleet, näin liivi ei näytä "paikatulta" ja rinnan ja kädentien seutu istuu rintavalle paremmin. Ompelin jälkipistoilla ensin villakankaat yhteen ja sitten vuorikankaat. Lopulta yhdistin vuorin ja villakankaan päärmepistoin.
...
Sisäkuva liivistä, uudemmassa 70 vuotta vanhassa liivissä on hivenen leveämpi nauha alareunassa. Jätin sen tasaamatta, näin jälkipolvetkin saavat vihjeen kahden eri liivin yhdistymisestä. Takakappaleelle jäi alkuperäinen nauha ja etusivu- ja etukappaleelle laitoin "uudemmasta" liivistä puretun nauhan....vielä silitys.
...mummoni liivin ja lähes 70-vuotta vanhan liivin väreissä on pieni ero. Kuvassa se näyttää suuremmalta kuin todellisuudessa on.
...
Miten nipistin viimeiset 3 cm liivin sivusaumoista?
Tässä suurennetussa kuvassa näkyvät ompeleet millä olen yhdistänyt takakappaleen ja etusivukappaleen ilman saumanvaroja asettamalla 0.5 cm kappaleet limittäin päällekkäin. Käyttämäni tekniikka on ehkä lähimpänä piilopiston ja päärmepiston risteytystä. Näin saumasta tuli melko ohut ja huomaamaton.
Vanhasta lakanasta valmistunut pidempi paita pukuun... korvaa samalla alushameen. Vanhat , vahvat puuvillalakanat ovat mitä parhaimpia paitojen materiaaleja - mikäli ei tarvitse tehdä revinnäistä. Alkuperäisessä puuvillaisessa paidassa olivat muotoon ommellut hihat ja nepparit hihansuissa. Tämän paidan tein "kainalolapuilla" ja nepparit korvasin itse pellavalangasta valmistamillani napeilla ja lenkeillä. En tiedä miten suuri "virhe" on vaihtaa nepparit mutta jotenkin minusta ne eivät enää kuuluneet tähän uuteen paitaan. Kuvaa ei valitettavasti ole kun puku on jo siirtynyt uuteen kotiin.
Olen tyytyväinen että näin suuri koon muutos onnistui näinkin hyvin. Myös siihen olen tyytyväinen että kaikki materiaalit ovat vanhoja. Kompromisseja piti tehdä: pahin oli mielestäni liivin kaavoitus, värierot eivät ole niin huomattavia.
Valitan alla olevan kuvan kuvan huonoa laatua, se on puhelimella napsaistu sovitustilanteessa. Hihoja piti vähän lyhentää kun kapeat olkapäät yhdistettynä runsaisiin muotoihin aiheuttivat sen että olkasauma sijoittuu melko alas. Tässä "suoran" paidan mallissa jossa on kainalolaput on istuvuuden kannalta sellainen ongelma että hihoista voi tulla suhteellisen lyhyen näköiset. Tämän tyyppiselle vartalolle olisi edullisempi paidan malli Vuorelman paita istutetulla hihalla jossa olkasauman pituuden voi mitoittaa sopivaksi.
Mummoni vanha Kirkkonummen puku suurennettuna äidilläni jolta toivon sen siirtyvän siskolleni... ja taas hänen tyttärilleen...
Parasta tässä kuitenkin oli että kaksi vanhaa pukua löysivät toinen toisensa ja niiden elämä jatkuu ...
...tässä ohessa... "iltapuhteena" olen tehnyt tykkimyssyä uudempaan pukuun... siitä näyttää tulevan Bragen Kirkkonummi.
...Kirjaileminen on niin rentouttavaa... voisi jopa sanoa terapeuttista: tunnit vain kuluvat kun neula kulkee. En suhtaudu mitenkään "ryppyotsaisesti" kirjailemiseen. Jos senttimetrille ei sovi seitsemää silmukkaa niin en menetä yöuniani 😃 ... tärkeintä on tekemisestä nauttiminen.
LOPUKSI...
...Tässä projektissa yksi isoimpia mietinnän aiheitani on ollut pukuun kuulunut huivi. Huivi on kooltaan 65 cm x 65 cm. Kun haluaisin säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä niin en haluaisi uusia huivia mikäli en löydä samanlaista.
Äitini on joskus yli 15 vuotta sitten uusinut hapsut mutta huivissa on jo muutama reikä ja painojälki alkaa olla heikkoa. Keskellä olevia sinisiä pieniä kukkia tuskin huomaa. Punaiset kukat ovat mielestäni villiruusuja kun katsoo lehtiä, nuppuja ja varsia. Siniset kukkien varret muistuttavat kieloja, mutta väritys ja kukan malli on minulle outo. Olisi mielenkiintoista kuulla onko jollain muulla samanlainen tai samankaltainen huivi ja mistähän ne on hankittu tai missä ne on painettu? Jotenkin kuvio näyttää "kotikutoiselta", täysin erilaiselta kuin nykyään myytävissä huiveissa. Tässä huivissa ei ole mm. tummaa rajausta kuvioiden reunoilla.
...Olen hävittänyt omat kankaan painoon tarvittavat välineeni jo yli 10 vuotta sitten mutta silkin maalausta varten minulla on vielä tarpeelliset välineet. Ongelma silkin maalaustekniikassa on se että huivin kuviot ovat melko pienet ja rajaamalla on vaikea saada siisti ja tasainen jälki työssä missä on paljon pieniä yksityiskohtia. Taidan silti yrittää... parempaa vaihtoehtoa odotellessa :)
Jäljennän kuvion kaavapaperille ... ja projekti jatkuu ... elämä on mielenkiintoista!
sunnuntai 14. huhtikuuta 2019
Rätsinöitä ja vähän muitakin...
...viimeinkin :)
Käytin aluksi kaksi vanhaa pussilakanaa ensimmäisiin rätsinöihin: kierrätys kunniaan tälläkin saralla.
Laitoin ensimmäiseen pirteää vihreää olalle ja oranssinpunaista pitsinauhaa piristykseksi. Vanhat lakanat ovat mitä mukavimpia päällä.
... punaiset (tai punasävyiset) kainalotilkut tuntuivat olleen tyypillisiä ainakin Suistamo, Suojärvi alueella. Ensimmäisiin en tehnyt katesaumoja .
Toiseen laitoin punaiset muiskat olkasauman kohdalle. Tästä tuli hillitympi. Molemmat mallit ovat suoria, neliön mallisilla kainalotilkuilla. Tähän malliin on valmistumassa punainen, ruudullinen feresi.
Feresin olkaimiin käytin vanhaa, varastosta löytynyttä kangasta.
... yllä punainen puuvillavuori takakappaleelle ja musta nauha reunaan. Ruudullisia kankaita näytti olleen useissa alueen puvuissa mutta puvut olivat 1920-luvulla jo kaksiosaisia.
...Olkaimet oikealta puolen ja taakse laitoin samaa kangasta kuin olkainten nurjalle puolen vuoriksi. Tässä vaiheessa "törmäsin" internetin ihmeellisessä maailmassa seuraavaan norjalaiseen kansalllispukuun.
...niin on maailma pieni. Sanoin siskolleni että suunnittelin mielestäni feresin mutta siitä näyttää tulleen norjalainen kansallispuku - onkohan se jokin enne?
Seuraava rätsinä on mielenkiintoinen. Tein senkin vanhasta puuvillalakanasta. Nyt seurasin tarkemmin Suistamolta talteen otettua "muiskarätsinää". Vaikka alkuperäinen oli tehty pellavasta, yläosa aivinasta, halusin käyttää vanhaa vahvaa lakanaa koska tarkoituksena on hyödyntää jo olemassa olevaa materiaalia. Alla pääntie takaa katsottaessa. Laitoin poimulangat koska materiaali oli sen verran tukevaa ja jätin lankojen päät solmulle jotta jatkossa voisi pääntien kokoa haluttaessa muuttaa.
En ommellut sinisellä virvittäin pääntietä vaan laitoin sinisävyisen vinonauhan. Miesten vanhat paidat ovat oivallisia materiaalilähteitä: niitä on paljon ja ne on vähän käytettyjä. Tästä olen ottanut "muiskat" ja kainalotilkut.
...
Hihat kapenevat alaspäin, materiaalia on käytetty säästeliäästi kuten ennenkin. Halkio on punaista puuvillapalttinaa ja se suljetaan napilla.
... alla esikuva. Mielikuva on samankaltainen.
...Seuraavaksi pari taskua tuleviin fereseihin. Alla sinivalkoisesta pyyheliinasta takakappale punasävyiseen, pieneen, ihastuttavaan taskuun siskoni tytöille.
Alla malli jota noudattelin. Samaa kuosia ei tietenkään löytynyt, mutta jälleen mielikuva on selkeä mistä malli on otettu. Punaista, kukallista puuvillaa silkkireunalla.
Hempeän liilan taittuva punainen pellavakankainen rätsinä taskun ja peretniekan kanssa. Vain feresi ja kossinka puuttuu toistaiseksi.
Siskoni pukuun tuleva tasku. Hämmästyttävää miten löysin taskun kankaan vanhasta käyttämättömästä päiväpeitteestäni.
Minua kiehtoo ajatus että karjalaiset asumme perustuvat alueella vallinneeseen tyyliin. Tämä on yksi tapa viedä historiaa ja muistoja lastemme kautta eteenpäin.
Käytin aluksi kaksi vanhaa pussilakanaa ensimmäisiin rätsinöihin: kierrätys kunniaan tälläkin saralla.
Laitoin ensimmäiseen pirteää vihreää olalle ja oranssinpunaista pitsinauhaa piristykseksi. Vanhat lakanat ovat mitä mukavimpia päällä.
... punaiset (tai punasävyiset) kainalotilkut tuntuivat olleen tyypillisiä ainakin Suistamo, Suojärvi alueella. Ensimmäisiin en tehnyt katesaumoja .
Toiseen laitoin punaiset muiskat olkasauman kohdalle. Tästä tuli hillitympi. Molemmat mallit ovat suoria, neliön mallisilla kainalotilkuilla. Tähän malliin on valmistumassa punainen, ruudullinen feresi.
Feresin olkaimiin käytin vanhaa, varastosta löytynyttä kangasta.
... yllä punainen puuvillavuori takakappaleelle ja musta nauha reunaan. Ruudullisia kankaita näytti olleen useissa alueen puvuissa mutta puvut olivat 1920-luvulla jo kaksiosaisia.
...Olkaimet oikealta puolen ja taakse laitoin samaa kangasta kuin olkainten nurjalle puolen vuoriksi. Tässä vaiheessa "törmäsin" internetin ihmeellisessä maailmassa seuraavaan norjalaiseen kansalllispukuun.
...niin on maailma pieni. Sanoin siskolleni että suunnittelin mielestäni feresin mutta siitä näyttää tulleen norjalainen kansallispuku - onkohan se jokin enne?
Seuraava rätsinä on mielenkiintoinen. Tein senkin vanhasta puuvillalakanasta. Nyt seurasin tarkemmin Suistamolta talteen otettua "muiskarätsinää". Vaikka alkuperäinen oli tehty pellavasta, yläosa aivinasta, halusin käyttää vanhaa vahvaa lakanaa koska tarkoituksena on hyödyntää jo olemassa olevaa materiaalia. Alla pääntie takaa katsottaessa. Laitoin poimulangat koska materiaali oli sen verran tukevaa ja jätin lankojen päät solmulle jotta jatkossa voisi pääntien kokoa haluttaessa muuttaa.
En ommellut sinisellä virvittäin pääntietä vaan laitoin sinisävyisen vinonauhan. Miesten vanhat paidat ovat oivallisia materiaalilähteitä: niitä on paljon ja ne on vähän käytettyjä. Tästä olen ottanut "muiskat" ja kainalotilkut.
...
Hihat kapenevat alaspäin, materiaalia on käytetty säästeliäästi kuten ennenkin. Halkio on punaista puuvillapalttinaa ja se suljetaan napilla.
... alla esikuva. Mielikuva on samankaltainen.
...Seuraavaksi pari taskua tuleviin fereseihin. Alla sinivalkoisesta pyyheliinasta takakappale punasävyiseen, pieneen, ihastuttavaan taskuun siskoni tytöille.
Alla malli jota noudattelin. Samaa kuosia ei tietenkään löytynyt, mutta jälleen mielikuva on selkeä mistä malli on otettu. Punaista, kukallista puuvillaa silkkireunalla.
Hempeän liilan taittuva punainen pellavakankainen rätsinä taskun ja peretniekan kanssa. Vain feresi ja kossinka puuttuu toistaiseksi.
Siskoni pukuun tuleva tasku. Hämmästyttävää miten löysin taskun kankaan vanhasta käyttämättömästä päiväpeitteestäni.
Minua kiehtoo ajatus että karjalaiset asumme perustuvat alueella vallinneeseen tyyliin. Tämä on yksi tapa viedä historiaa ja muistoja lastemme kautta eteenpäin.
lauantai 9. helmikuuta 2019
Karjalaisten juurieni tutkiskelua feresin suunnittelun pohjaksi...
OLEN PÄÄTTÄNYTvalmistaa feresit äitini 80- v. syntymäpäiväjuhliin ensi kesäksi. Olen siis 50 % karjalainen: Äitini joutui lähtemään n. 3-vuotiaana evakkoon perheensä kanssa Karjalan Korpiselältä.
Alla äitini sisaruksineen Korpiselän Vieksingissä … vielä ennen evakkomatkaa. Åitini on pienin <3
Näin vanhempana omat sukujuuret ovat alkaneet kiehtomaan tavattoman paljon. Isäni teki melko suuren työn ja selvitti Elfving - sukuhaaramme aina 1600- luvulle saakka. Silloin oli lähes mahdotonta tutkia karjalaisia juuria mutta tänään internetin ihmeellinen maailma avaa senkin.
Otin yhdeksi lähtökohdaksi suunnittelulle sen että pukujen olisi ilmennettävä sukumme juuria. Aluksi puhuttiin yleisellä tasolla että Olemme Sortavalan läheltä , hyvin läheltä nykyistä Suomen rajaa lähtöisin. Kun asiaa aloin seurata niin huomasin Vieksingin kylän olevan Korpiselän pitäjän itärajan tuntumassa.
Hevosjalostus, -kasvatus, ja -hoito oli Suojärvellä eteenpäinmenoa. Maanviljelijä Semen Liukkunen(mummoni isä)Suojärven pitäjässä, Korpijärven kylässä on antanut hevosensa nuorten miesten käsiin. Kantakirja tamma (2. oikealta) oli pitäjän nopeimpia juoksijoita ennen talvisotaa. Jykevä, hirsirakenteinen 2.osainen, tilavahuoneinen, Karjala-mallinen Liukkusten talo takana.
Olen Geni- sivustolle kerännyt omaa sukuani. Tämä sivusto on ollut erittäin suuri apu esivanhempien lisäksi vaatetusta tutkiessa: siellä on eri kuntien kyläyhteisöjä karttoineen joista pääsee selvittämään minne juuret johtavat. Kuvat ovat aika uusia 1900-luvulta joten ihan alkulähteille sitä kautta ei pääse. Olen kuitenkin onnistunut selvittämään sukuni historiaa mikä on välttämätöntä kun tutkii FINNA.fi ja museon online-palvelusta Karjalaisten vaatteiden alkuperää ja käyttöaluetta.
Sukuni on asuttanut Korpiselän Vieksingin ja Tolvajärven aluetta mummoni äidin(Vornanen) isän puolelta. Sieltä löytyy myös pieni haara Ilomantsin Ostronsaarelle Jeskasten sukuun. Mummoni isän puolelta suku kulkee Suojärvelle mm. Hantshakanniemelle ja Suistamon Muuantoon jossa se yhtyy Shemeikka- suvun kuuluisiin runonlaulajiin ja loitsijoihin.
Pappan puolelta myös jäljet johtavat Suojärvelle(Sottinen -Zotikinpoika) sekä taas Suistamon pohjoisosiin, Muuantoon, Ruodavusjärvelle ja Shemeikka-sukuun. Alla pappani, Aleksi Sottinen.
Tältä pohjalta olen sulkenut pois Sortavalan, Karjalan Ilomantsin ja sen yläpuolella sijaitsevat alueet sekä Suistamon eteläosan, Salmen pitäjän ja Inkerin. Olen yrittänyt tiukasti rajata vaatteiden etsimisen Vieksinki(ja yllä mainitut kylät), Suojärvi(keskiosat) ja Suistamon Pohjoisosat. Pääsin aina Suojärven Annantehtaalle asti.
Äitini muistikin että mummo puhui aina Petroskoista - kuin tärkeänä paikkana. Alla kuva mummosta nuorena. Olen miettinyt onko kuvassa huivi vai jotenkin muuten sidottu huntu.
Tärkeimmät löytöni museon sivuilta ovat sorokka Vienan Kivijärveltä(Suojärven alue). Pyöreä muoto, hieno helmin kirjailtu häntä ja Laatokan kansallispuvusta tuttu kaluunanauhan muoto edessä.
Alla tsäpsä Vieksingistä joka on myös pyöreä malliltaan ja etureuna on ollut taitettuna kaksinkerroin.
… löysin myös punaisen, sievän painokuvioisen "vyötaskun" Suistamon alueelta.
Ensimmäinen paidoista on ns. muiskarätsinä Suistamolta kapenevine hihoineen, punaisine kainalotilkkuineen jossa pääntie on huoliteltu sinisellä pellavalangalla virvittäin ompelemalla ja joka on tehty siten että yläosa on aivinapellavaa ja alaosa valkaisematonta rohdinta. Toinen paita on samankaltainen mutta helmassa punainen kirjailu.Valmistuspaikka Suistamo, Kylmäselkä.
...kirjontanäyte Suojärven Turhanvaaralta...
Löysin 3 feresiä jotka kelpuutin lähtökohdaksi. Äänisenrannan piiristä Kalajoelta pystyraitainen ja kukkakuvioinen puuvillaferesi ohuilla olkaimilla, väri on tummanpunainen/liila.
Toinen on Suistamolta, puuvilla/pellavakankainen punasävyinen pienin kuvioin ja ohuilla olkaimilla. Viimeinen on Laatokan Karjalan silkkidamastinen olkainhame. Kaikki ovat ns. suorasarafaaneja.
Korpiselältä on aiemmin löydetty suhai/röijy jonka liitän pukuun.
Väri-iloittelua suhaissa. Kaunis vuori näkyy pääntieltä.
Alla Äänisen rannan piiristä löydetty asukokonaisuus.
Kyseiseltä alueelta löysin vain neulakinnas- tekniikalla valmistettuja käsineitä ja sellaisia äitini mukaan hekin pieninä käyttivät. Meillä on tallella harmaat neulakintaat punaisella yksinkertaisella reunalla jotka mummoni on muinoin antanut isälleni. Alla Suojärveltä talteen saatu kinnas.
Alla Sortavalasta talteen otetut neulekintaat.
Löydetyt sukat olivat myös neulekinnastekniikalla valmistettuja. Alla Kivijärveltä taltioidut sukat.
Karjalassa myös kuolleille puettiin pitkä paita, sukat ja lapaset ettei tule kylmä.
Vanhoja kuvia katsellessani huomasin että niissä on usein kurpposet. Ajattelinkin käyttää omia kurpposiani feresin kanssa. Kurpposet ovat ajalta ennen mustia nahkakenkiä joten sopinevat ajallisesti kuvioon. Kuvassa suutarimestari Ari Tyllin valmistamat kurpposet.
Eteläisessä Karjalassa on säilynyt nahkaisia kurpposia jossa kengän reunoihin on pujotettu nauhat yllä näkyvällä tavalla. Oulangan korkeudella (myös Repola)löysin tuohivirsuja joissa on sama nauhatekniikka. Löysin myös maininnan että solkikengät eivät kotiutuneet eteläisiin osiin. Tverin karjalaiset käyttivät niinivirsuja nauhoilla. Alla Äänisen piiristä - Karjalan tasavallasta löydetty niininauhasta punottu painava virsu.
...Repolan virsu...
Niinsanottuja sulkkuvöitä lienee käytetyn Salmi - Vieljärvi alueella. Vieljärven alueen sulkkuvyö on silkkilankaa, silkkinauhaa ja metallilankaa(ilmeisesti sulkkuvyön päiden pampuloiden - bulberoisten ) ympärillä.
Alueelta Korpiselkä - Suojärvi löytyi vaalean lilan värisiä pirtanauhoja. Onko se vain sattumaa niin siihen en osaa ottaa kantaa. Useinhan on sattumaa kansallispukujenkin kohdalla mitä on löydetty ja mitä on säästynyt. Vieljärveltä taltioitua...
… Salmen pitäjästä löytynyt sulkkuvyö. Näitä on on löydetty myös Vieljärveltä ja Laatokan alueelta - ilman tarkempaa erittelyä pitäjästä. Poikkeavat Inkeroisten kirjavista, kauniista vöistä sekä pohjoisen Karjalan (lappalaisten) leveistä, näyttävistä pirtanauhoista.
Luulen että Karjalaisesta pukeutumistyylistä on osittain luovuttu sen vuoksi että on haluttu sopeutua muuhun väestöön: karjalaiset naiset erottuivat koristeellisemmalla pukeutumisellaan. Ehkä minunkin sisälläni asuva pieni "harakka joka tykkää kiiltävästä" on peräisin noilta ajoilta.
Kuvassa Rakas mummoni Sukevalla uuden talon portailla. Pappani kuoli verrattain nuorena: äitini sanoi että pappan sydän ei kestänyt rakkaan kodin ja maiden jättämistä.
Alueella Korpiselkä-Suojärvi-Soanlahti ei ole varsinaista pitäjänpukua, kansallispukua tai muuta vastaavaa. Suistamolla on pitäjänpuku. Tässä on kuitenkin nyt tietoa kyseisen alueen pukeutumisesta ennen 1890- lukua lähes Äänisen rannalle asti jos joku haluaa ottaa huomioon alueellisia vaatetukseen liittyviä piirteitä valmistaessaan esim. itselleen feresiä, sarafaania tai muuta kansanomaista pukua.
Huiveja oli monenlaisia. Löysin Itäisestä Karjalasta pitsisiä, venäläistyyppisiä kapeita ja pitkänomaisia joita sanotaan Kozinkoiksi. Kozinka (kossinka)oli naimattoman tyttären pään ympärille kiedottu huivi jonka päät jätettiin taakse niskaan roikkumaan.
Minulla on mummoni jäämistöä musta/kultasävyinen pitkänmallinen (neulottu, mutta tekniikasta en osaa sanoa))"talvihuivi", jossa on kuluneet hapsut päädyissä.
Silkkihuivi Suojärveltä alla.
Löysin lisäksi perinteisen punaisen ja puna/vihreä ruudullisen silkkihuivin joita käytetään myös länsimaisten kansallispukujen kanssa. Erikoisuutena oli kolmion mallinen lohen punertava silkki, jota sanottiin myös kozinkaksi- nuorten neitojen otsanauhaksi, otsalendaksi jota käytettiin lettinauhojen lisäksi. FINNA.fi sivulla sanottiin että sulhanen antoin kozinkan neidolle kosiessaan. Kozinka on siis voinut olla myös kolmionmallinen.Naimisiin mentyään kozinkaa käytettiin säpsän päällä. Minä jäin vaan miettimään kun kozinka on nuorten naimattomien neitojen otsanauha niin tässä on ilmiselvä ristiriita.
Tämä siis Suojärveltä.
Alla silkkihuivi Suistamolta.
Feresit ja sarafaanithan olivat ortodoksinaisten asuja mutta kyllä minäkin aion sellaiseen pukeutua vaikka en ole ortodoksi(äitini ja sisareni kyllä on). Olen ennemmin suomalainen uuspakana. Äitini kertoi ihmetelleensä miksi mummo otti mukaan esim. leipää haudalle lähtiessään ... ruoka sitten jätettiin kivelle mutta tarkempaa muistikuvaa syystä miksi näin tehtiin ei ole. Kirkko on tehokkaasti kitkenyt pakanalliset piirteet ihmisistä - ja melkein onnistunut :D
Tulee vähän surullinen olo ihmisten kohtaloiden ja kaiken sen ajan kurjuuden ja kärsimyksen vuoksi mutta onneksi historiaa voi viedä eteenpäin vaikka vaatteiden muodossa, pukeutua niihin ja tuntea olevansa osana suvun jatkumossa ...
En toivo enää lisää lunta - lupasin miehelleni niin: Toivoin ainakin metrin lunta kuukausi sitten ja niin tapahtui.
Iso kiitos museon online -toiminnasta vastaavalle henkilölle. Museon online-palvelu on ilmeisen vanha ja toimii ajoittain vaihtelevasti. (Toiminta tai tietokanta ollaan ilmeisesti siirtämässä FINNA.fi sivuille.) Sivut olivat olleet pois käytöstä jonkin aikaa kun päätin soittaa ja ilmoittaa asiasta: asia korjaantui puolessa tunnissa. Kiitos!
(Äimäjärveläinen virkkuukoukku)
Alla äitini sisaruksineen Korpiselän Vieksingissä … vielä ennen evakkomatkaa. Åitini on pienin <3
Näin vanhempana omat sukujuuret ovat alkaneet kiehtomaan tavattoman paljon. Isäni teki melko suuren työn ja selvitti Elfving - sukuhaaramme aina 1600- luvulle saakka. Silloin oli lähes mahdotonta tutkia karjalaisia juuria mutta tänään internetin ihmeellinen maailma avaa senkin.
Otin yhdeksi lähtökohdaksi suunnittelulle sen että pukujen olisi ilmennettävä sukumme juuria. Aluksi puhuttiin yleisellä tasolla että Olemme Sortavalan läheltä , hyvin läheltä nykyistä Suomen rajaa lähtöisin. Kun asiaa aloin seurata niin huomasin Vieksingin kylän olevan Korpiselän pitäjän itärajan tuntumassa.
Hevosjalostus, -kasvatus, ja -hoito oli Suojärvellä eteenpäinmenoa. Maanviljelijä Semen Liukkunen(mummoni isä)Suojärven pitäjässä, Korpijärven kylässä on antanut hevosensa nuorten miesten käsiin. Kantakirja tamma (2. oikealta) oli pitäjän nopeimpia juoksijoita ennen talvisotaa. Jykevä, hirsirakenteinen 2.osainen, tilavahuoneinen, Karjala-mallinen Liukkusten talo takana.
Olen Geni- sivustolle kerännyt omaa sukuani. Tämä sivusto on ollut erittäin suuri apu esivanhempien lisäksi vaatetusta tutkiessa: siellä on eri kuntien kyläyhteisöjä karttoineen joista pääsee selvittämään minne juuret johtavat. Kuvat ovat aika uusia 1900-luvulta joten ihan alkulähteille sitä kautta ei pääse. Olen kuitenkin onnistunut selvittämään sukuni historiaa mikä on välttämätöntä kun tutkii FINNA.fi ja museon online-palvelusta Karjalaisten vaatteiden alkuperää ja käyttöaluetta.
Sukuni on asuttanut Korpiselän Vieksingin ja Tolvajärven aluetta mummoni äidin(Vornanen) isän puolelta. Sieltä löytyy myös pieni haara Ilomantsin Ostronsaarelle Jeskasten sukuun. Mummoni isän puolelta suku kulkee Suojärvelle mm. Hantshakanniemelle ja Suistamon Muuantoon jossa se yhtyy Shemeikka- suvun kuuluisiin runonlaulajiin ja loitsijoihin.
Pappan puolelta myös jäljet johtavat Suojärvelle(Sottinen -Zotikinpoika) sekä taas Suistamon pohjoisosiin, Muuantoon, Ruodavusjärvelle ja Shemeikka-sukuun. Alla pappani, Aleksi Sottinen.
Tältä pohjalta olen sulkenut pois Sortavalan, Karjalan Ilomantsin ja sen yläpuolella sijaitsevat alueet sekä Suistamon eteläosan, Salmen pitäjän ja Inkerin. Olen yrittänyt tiukasti rajata vaatteiden etsimisen Vieksinki(ja yllä mainitut kylät), Suojärvi(keskiosat) ja Suistamon Pohjoisosat. Pääsin aina Suojärven Annantehtaalle asti.
Äitini muistikin että mummo puhui aina Petroskoista - kuin tärkeänä paikkana. Alla kuva mummosta nuorena. Olen miettinyt onko kuvassa huivi vai jotenkin muuten sidottu huntu.
Tärkeimmät löytöni museon sivuilta ovat sorokka Vienan Kivijärveltä(Suojärven alue). Pyöreä muoto, hieno helmin kirjailtu häntä ja Laatokan kansallispuvusta tuttu kaluunanauhan muoto edessä.
Alla tsäpsä Vieksingistä joka on myös pyöreä malliltaan ja etureuna on ollut taitettuna kaksinkerroin.
… löysin myös punaisen, sievän painokuvioisen "vyötaskun" Suistamon alueelta.
Ensimmäinen paidoista on ns. muiskarätsinä Suistamolta kapenevine hihoineen, punaisine kainalotilkkuineen jossa pääntie on huoliteltu sinisellä pellavalangalla virvittäin ompelemalla ja joka on tehty siten että yläosa on aivinapellavaa ja alaosa valkaisematonta rohdinta. Toinen paita on samankaltainen mutta helmassa punainen kirjailu.Valmistuspaikka Suistamo, Kylmäselkä.
...kirjontanäyte Suojärven Turhanvaaralta...
Löysin 3 feresiä jotka kelpuutin lähtökohdaksi. Äänisenrannan piiristä Kalajoelta pystyraitainen ja kukkakuvioinen puuvillaferesi ohuilla olkaimilla, väri on tummanpunainen/liila.
Toinen on Suistamolta, puuvilla/pellavakankainen punasävyinen pienin kuvioin ja ohuilla olkaimilla. Viimeinen on Laatokan Karjalan silkkidamastinen olkainhame. Kaikki ovat ns. suorasarafaaneja.
Korpiselältä on aiemmin löydetty suhai/röijy jonka liitän pukuun.
Väri-iloittelua suhaissa. Kaunis vuori näkyy pääntieltä.
Alla Äänisen rannan piiristä löydetty asukokonaisuus.
Kyseiseltä alueelta löysin vain neulakinnas- tekniikalla valmistettuja käsineitä ja sellaisia äitini mukaan hekin pieninä käyttivät. Meillä on tallella harmaat neulakintaat punaisella yksinkertaisella reunalla jotka mummoni on muinoin antanut isälleni. Alla Suojärveltä talteen saatu kinnas.
Alla Sortavalasta talteen otetut neulekintaat.
Löydetyt sukat olivat myös neulekinnastekniikalla valmistettuja. Alla Kivijärveltä taltioidut sukat.
Karjalassa myös kuolleille puettiin pitkä paita, sukat ja lapaset ettei tule kylmä.
Vanhoja kuvia katsellessani huomasin että niissä on usein kurpposet. Ajattelinkin käyttää omia kurpposiani feresin kanssa. Kurpposet ovat ajalta ennen mustia nahkakenkiä joten sopinevat ajallisesti kuvioon. Kuvassa suutarimestari Ari Tyllin valmistamat kurpposet.
Eteläisessä Karjalassa on säilynyt nahkaisia kurpposia jossa kengän reunoihin on pujotettu nauhat yllä näkyvällä tavalla. Oulangan korkeudella (myös Repola)löysin tuohivirsuja joissa on sama nauhatekniikka. Löysin myös maininnan että solkikengät eivät kotiutuneet eteläisiin osiin. Tverin karjalaiset käyttivät niinivirsuja nauhoilla. Alla Äänisen piiristä - Karjalan tasavallasta löydetty niininauhasta punottu painava virsu.
...Repolan virsu...
Niinsanottuja sulkkuvöitä lienee käytetyn Salmi - Vieljärvi alueella. Vieljärven alueen sulkkuvyö on silkkilankaa, silkkinauhaa ja metallilankaa(ilmeisesti sulkkuvyön päiden pampuloiden - bulberoisten ) ympärillä.
Alueelta Korpiselkä - Suojärvi löytyi vaalean lilan värisiä pirtanauhoja. Onko se vain sattumaa niin siihen en osaa ottaa kantaa. Useinhan on sattumaa kansallispukujenkin kohdalla mitä on löydetty ja mitä on säästynyt. Vieljärveltä taltioitua...
… Salmen pitäjästä löytynyt sulkkuvyö. Näitä on on löydetty myös Vieljärveltä ja Laatokan alueelta - ilman tarkempaa erittelyä pitäjästä. Poikkeavat Inkeroisten kirjavista, kauniista vöistä sekä pohjoisen Karjalan (lappalaisten) leveistä, näyttävistä pirtanauhoista.
Luulen että Karjalaisesta pukeutumistyylistä on osittain luovuttu sen vuoksi että on haluttu sopeutua muuhun väestöön: karjalaiset naiset erottuivat koristeellisemmalla pukeutumisellaan. Ehkä minunkin sisälläni asuva pieni "harakka joka tykkää kiiltävästä" on peräisin noilta ajoilta.
Kuvassa Rakas mummoni Sukevalla uuden talon portailla. Pappani kuoli verrattain nuorena: äitini sanoi että pappan sydän ei kestänyt rakkaan kodin ja maiden jättämistä.
Alueella Korpiselkä-Suojärvi-Soanlahti ei ole varsinaista pitäjänpukua, kansallispukua tai muuta vastaavaa. Suistamolla on pitäjänpuku. Tässä on kuitenkin nyt tietoa kyseisen alueen pukeutumisesta ennen 1890- lukua lähes Äänisen rannalle asti jos joku haluaa ottaa huomioon alueellisia vaatetukseen liittyviä piirteitä valmistaessaan esim. itselleen feresiä, sarafaania tai muuta kansanomaista pukua.
Huiveja oli monenlaisia. Löysin Itäisestä Karjalasta pitsisiä, venäläistyyppisiä kapeita ja pitkänomaisia joita sanotaan Kozinkoiksi. Kozinka (kossinka)oli naimattoman tyttären pään ympärille kiedottu huivi jonka päät jätettiin taakse niskaan roikkumaan.
Minulla on mummoni jäämistöä musta/kultasävyinen pitkänmallinen (neulottu, mutta tekniikasta en osaa sanoa))"talvihuivi", jossa on kuluneet hapsut päädyissä.
Silkkihuivi Suojärveltä alla.
Löysin lisäksi perinteisen punaisen ja puna/vihreä ruudullisen silkkihuivin joita käytetään myös länsimaisten kansallispukujen kanssa. Erikoisuutena oli kolmion mallinen lohen punertava silkki, jota sanottiin myös kozinkaksi- nuorten neitojen otsanauhaksi, otsalendaksi jota käytettiin lettinauhojen lisäksi. FINNA.fi sivulla sanottiin että sulhanen antoin kozinkan neidolle kosiessaan. Kozinka on siis voinut olla myös kolmionmallinen.Naimisiin mentyään kozinkaa käytettiin säpsän päällä. Minä jäin vaan miettimään kun kozinka on nuorten naimattomien neitojen otsanauha niin tässä on ilmiselvä ristiriita.
Tämä siis Suojärveltä.
Alla silkkihuivi Suistamolta.
Feresit ja sarafaanithan olivat ortodoksinaisten asuja mutta kyllä minäkin aion sellaiseen pukeutua vaikka en ole ortodoksi(äitini ja sisareni kyllä on). Olen ennemmin suomalainen uuspakana. Äitini kertoi ihmetelleensä miksi mummo otti mukaan esim. leipää haudalle lähtiessään ... ruoka sitten jätettiin kivelle mutta tarkempaa muistikuvaa syystä miksi näin tehtiin ei ole. Kirkko on tehokkaasti kitkenyt pakanalliset piirteet ihmisistä - ja melkein onnistunut :D
Tulee vähän surullinen olo ihmisten kohtaloiden ja kaiken sen ajan kurjuuden ja kärsimyksen vuoksi mutta onneksi historiaa voi viedä eteenpäin vaikka vaatteiden muodossa, pukeutua niihin ja tuntea olevansa osana suvun jatkumossa ...
En toivo enää lisää lunta - lupasin miehelleni niin: Toivoin ainakin metrin lunta kuukausi sitten ja niin tapahtui.
Iso kiitos museon online -toiminnasta vastaavalle henkilölle. Museon online-palvelu on ilmeisen vanha ja toimii ajoittain vaihtelevasti. (Toiminta tai tietokanta ollaan ilmeisesti siirtämässä FINNA.fi sivuille.) Sivut olivat olleet pois käytöstä jonkin aikaa kun päätin soittaa ja ilmoittaa asiasta: asia korjaantui puolessa tunnissa. Kiitos!
(Äimäjärveläinen virkkuukoukku)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)