KAINUUN KANSALLISPUKU...

...isäni syntymäpitäjästä ... kun muistelen lapsuuttani voin tuntea edelleen Porokylän ruisleivän maun suussani.

KAUNIS KAINUU - TAITEILIJAN SILMIN

Kainuun puvusta olen kuullut sanottavan että ei se ole minkään näköinen tai se on vaatimaton. Uskoakseni moni  on valinnut jonkun muun alueen puvun sen vuoksi.

Puvun värit ovat maanläheiset, vaikka sanotaan että puku on sinivoittoinen niin kuvissa se ei tule ilmi. Puku on vaikea kuvattava koska siinä olevat värit muodostavat kaukaa katsottuna jopa kellertävän samean kuvan. Sinisen sävy on petroli. Hameeni on laskostettu siten että "keltainen" osuu vyötäröllä näkyviin ja sininen heilahtelee helmassa. Helma on käännetty pellavakaitaleella.

Kun muinoin on itse luonnonväreillä värjätty lankoja, on luonnollista että värit ovat maanläheisiä.

Tykkimyssyjä on erimallisia. Mallit rajautuvat suunnilleen alueittain. Kainuun tykkimyssyn koppa kuuluu 2.ryhmään - herttamainen.Valmiit kopat ovat samankokoisia, tykkimyssyn takana- niskassa - on nauhat joilla pitäisi voida kiristää kokoa.
 Heleän sininen myssy  lienee eniten käytetty. Kuulin vasta nyt että myös vaaleansinisiä ja harmahtavia on voinut olla ns. tarkistamattomassa, vanhassa puvussa. Tykkimyssyn esikuva on vaalea - luonnonvalkoinen. Kirjailut ovat pohjan värisiä tai vaalean sinisiä. Kaukametsän opisto on tarkistanut pukua ja tarkistuksen yhteydessä on tykkimyssy ns. uuteen pukuun muutettu vaaleaksi esikuvan mukaan. Tykkimyssyn rusetin tulisi olla samaa silkkiä kuin itse myssyn mutta ihan puhtaasti esteettisistä syistä tilasin Bragelta upeaa sinertävää nauhaa jota aion käyttää omassa myssyssäni.
Alla Kainuun sininen kirjottu silkki tykkimyssyyn. Sininen on luonnossa heleämpi eli ei noin tumma.

Alla vaalea tykkimyssy jonka tein "vapaasti" omiin häihini. Muutokset virallisiin ohjeisiin ovat
 1. silkin laatu on eri ja 2. koppa  on hivenen suurempi - sanoisin "näyttävämpi"ja vielä lopuksi 3. vuoritin myös silkillä juhlamyssyni.

Olen muotoillut yhden tukin vanhasta hattutukista ja tehnyt toisen meidän talon seinästä poistetusta hirrestä :D

Alla tykkimyssyn koppa. Ruispuuro ja sanomalehtikerrokset onnistuvat kohtuullisen hyvin kun sekoittaa aineet kylmään veteen eikä tee puurosta liian paksua. Kuivasin hiustenkuivaajalla kerran päivässä koppaa kun poistin kopan tukilta ja tarkastelin sitä. Kuivuminen kesti silti 3 päivää! Kahtena viimeisenä päivänä silitin silitysraudalla(ensin leivinpaperin läpi) painaen aika voimakkaasti että sain sileämmän lopputuloksen.

Minua ihmetyttää myös tykkimyssyn raumalainen frimodiglai-pitsi. Miksi tykkimyssyyn on liitetty käsinnyplätty etelä-suomalainen pitsi kun muuten puku on vaatimaton alueen histirian mukaan? Aion itse omassa myssyssäni  käyttää pellavaharsoa koska se tuntuu minusta jotenkin luonnollisemmalta ja todenperäisemmältä. Minun on vaikea kuvitella isoäitiäni kantamassa vesiämpäreitä, lypsymatkoilla ja pellolla muuten kuin saappaissa, huivissa ja esiliinassa. Sukuni naiset isän puolelta ovat vaatimattomia maalaisia mutta työteliäitä ja taitavia. Alla tykkimyssyni toinen tykki:muotoonleikattu, edestä kaareva ja pakotetulla  reikäompeleella huoliteltu reuna. Prässään vain kolme laskosta molemmille sivuille ennen luuhun (joka on siis esim. pellavakaitale) kiinnittämistä.

Tässä sininen myssy... tämä on toteutettu Perinnetekstiilien ohjeiden mukaan,

...ja takaviistosta...

Huomasin seuraavan "ongelman" yhdistettäessä luonnonvaalea kihlasilkki ja huivi Kainuun pukuun: pusero alkoi näyttämään "likaiselta" koska se on valkoinen(eikä luonnonvalkoinen). Pukuuni kuuluu Vuorelman valmistama konekirjottu pusero. Valmistin pellavasta uuden puseron jonka pääntie on hivenen laajempi(vanhassa luultavasti pesujen myötä pienentynyt). Ostin karkeampaa luonnonvaaleaa pellavaa(joka tietenkin valkaistuu pesujen yhteydessä) ja tällä tavalla poistui puhtaan valkean ja luonnonvalkean värieron ongelma. Karkeammassa pellavassa tuli seuraava ongelma:pakotettu reikäommel ei onnistunut vanhan kaavan mukaan. Tein seuraavanlaisen ratkaisun. Muutin pääntien saumanvarat miehustan puolelle jotta sain "siistimmän" revinnäisen juhlapaitani kaulukseen. Halusin myös käsinommellut kirjailut.

Tarkistuksen yhteydessä on lyhyt, avonaisempi liivi muutettu vastaamaan esikuvaa - körttiliivin tyyppistä umpinaista, hieman pitempää mallia. Myös hameen laskostus näyttäisi muuttuneen vetopoimutukseksi. Paidan kohdalla on reikäompeleet jääneet pois mutta punaiset kirjonnat säilyneet. Ehkä sitten alkuperäisissä esikuvissa ei revinnäisiä ole ollut - en tiedä. En ole nähnyt esikuvia joiden perusteella puku on aikoinaan suunniteltu. Koska Kainuulaisia on sanottu vaatimattomiksi ihmisiksi on ihan luonnollista että alueen puku vastaa tätä käsitystä.

Vanhaan pukuun voi liittää osia uudesta puvusta - mutta toisinpäin se ei ole sallittua.
On makuasia pitääkö vaaleasta vai sinisestä tykkimyssystä. Värinä heleänsininen poikkeaa puvun värityksestä mutta huivin avulla saa tykkimyssyn yhdistettyä puvun väritykseen. Nykyään on ihan sallittua "omistaa" useampia erilaisia huiveja. Olen miettinyt myös sinisen, silkkisen esiliinan käyttöä juhlatilaisuuksissa mutta ehkä se ylittää jo tietyt "rajat". Korkeintaan tuunausversiossa sitä voisi pitää hyväksyttävänä ja silloin voisi yhdistää hauskat kengät pukuun. Alla myssy yhdistettynä siniseen huiviin.

Valmistin alushameen valkeasta pellavasta ja käytin ns. raaveliinaa helman "rimpsuun" koska sitä oli kaapissa. Kiinnityksen tein lenkeillä ja nyörillä jotka asettuvat vinosti sivulle.

 Kainuun naisen pukuun ei kuulu röijyä, eikä oikeastaan ole luvallista yhdistellä eri kansallispukujen osia keskenään, teen tässä poikkeuksen. "Lainaan" kaavoja Reisjärven/Haapajärven  puvun röijystä - kutsutaan seuraavaa vaikka "aasinsillaksi". Alue on maantieteellisesti Kainuun seutuvilla ja esikuva Haapajärven/Reisjärven röijyyn on Lapväärtistä löytynyt kimonohihainen röijy. Isäni puolen sukututkimuksen mukaan(ulottuu 1600-luvulle) sukuni historia ulottuu myös Uuteenkaarlepyyhyn ja minulla on asunto Kristiinankaupungissa, lähellä Lapväärtiä. Kun aikoinaan kävin katsomassa alueella vanhaa pohjalaistaloa niin jokin käsittämätön tunne veti minut sinne. Edelleen kohti Kristiinankaupunkia ajaessani mieleni rauhoittuu ja sydän lämpenee.
Alla pukuun kuuluva avainkokka.

Vaikka mieleni halajaa menneisyyteen ja rakastan vanhoja asioita, on nykyhetkelläkin puolensa: Taiteilijasieluni oikein kiihtyy kun katson sinisiä kenkiä tuunattuun versioon puvustani. Irregular choice tarjoaa useita herkullisia vaihtoehtoja...

...MUTTA ...

...ennenkaikkea Kiitos kaikille niille ihmisille ja tahoille jotka ovat tehneet ja tekevät nykyään töitä kansallispukuperinteemme ylläpitämiseksi ja myös uudistamiseksi. On tärkeää muistaa ja tuntea  lähtökohta mutta myös pitää perinne elävänä.

... jalassa nahkaiset lipokkaat ja lämpimät vaaleat villasukat  joita nauhat pitävät ylhäällä - kyllä kelpaa pukin kanssa patsastella.

Merikarvian kansallispuku...

… tyttärelleni … isänsä sukujuurien kunniaksi.

On ihmeellistä mitä enemmän ja tarkemmin tutustuu eri alueiden kansallispukuihin niin sitä kauniimmiksi ne muuttuvat: kaikki pienet yksityiskohdat avautuvat   mitkä tekevät jokaisesta puvusta erityislaatuisen.

MERIKARVIAN puvun valinta ei ollut lopulta vaikea koska tyttärelleni oli tärkeää myös muisto omista juuristaan - hän on isänsä puolelta vahvasti "Merikarvialainen". Työläintä puvun valmistamisessa oli tiedon ja materiaalien saanti koska Merikarvian(-kaan) puvulla ei ole "kotia".

Oltuani yhteydessä Merikarvian kuntaan sain Merja Latvalan yhteystiedot... ja onnekseni oli juuri kansalaisopiston kurssi alkamassa - tosin Siikaisissa. Niinpä ajelin väliä Lieto - Siikainen joka toinen viikko syksyn ajan. Halusin valmistaa pukua mahdollisimman lähellä sen kotikuntaa ajatuksena jos siellä olisi muita paikallisia kurssilaisia joilta saisin lisää tietoa kyseisestä puvusta. Ajatukseni osui oikeaan, tiedon lisäksi sain viettää monia mukavia hetkiä yhteisen harrastuksen ja kahvihetkien parissa :) En valitettavasti saanut isommaksi tekstiä, lukija voi joutua käyttämään suurennuslasia... minäkin käytän ... ja välillä muutenkin kuin tätä lukiessani :D

Koska en osaa itse kutoa kankaita jouduin hankkimaan ne valmiina. Toinen "onnenpotku" tuli tavallaan eteen kun löysin valmiit kankaat ja pääsin aloittamaan ompelun melko nopeasti - halusin puvun valmistuvan ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä - kaikkine lisukkeineen.
 Seuraavaksi kuvia "matkan varrelta",,,

... ja tämä on  ensimmäinen puku jonka ompelen kokonaan käsin - ei siis ensimmäistäkään koneommelta... oli työlästä oppia ajattelemaan että ompeleet saavat ja niiden kuuluu näkyä.

,,, paidan ja vuorin ompelu oli suhteellisen helppoa valkealla pellavalangalla ...

... mutta villakankaiden ompelu siten että pistot näkyvät kauniisti, koska ne saavat ja niiden pitää näkyä, ei ollut yhtä yksinkertaista.

                                                       ... viimeistelemätön körtti yllä ...

                                                 ... paidan kauluksen reikäommelta...

... ja alla liiviin tulevat hopeiset soljet. Useat kurssilaiset tilasivat samaan aikaan joten saimme hieman alennusta. Korustudio Linna Porista oli paikka  ja korusuunnittelija Henna valmisti nämä upeat soljet.

... Merikarvian puvun värimaailma. Sanotaan että Puvussa on Merikarvian vihreää - minulle ei ole vielä auennut mistä se on peräisin.
Vyötärön leikattua pellavakaistaletta pellavalangalla ommeltuna. Pistot ovat näkyviä, melkein isoja mutta yritän nyt toteuttaa ohjetta " kaikki pistot koristavat" kun ommellaan käsin. Taakse ompelin keskellä rastin KT-merkiksi. Vetopoimutuksen langat näkyvät välistä.

Hameen KE-sauman ompelua vihreällä puuvillalangalla. En saanut pellavalangalla etusaumaa niin "siistiksi" että olisin halunnut jättää sern näkyviin. Koska Merikarvian pukua käytetään myös ilman esiliinaa, mielestäni oli tärkeää tämän sauman huomaamattomuus.

                                                           ... mallinuken yllä ...
.

Pukuun ei varsinaisesti kuulu esiliinaa. Puvussa voi käyttää valkoista pellavaesiliina ja sellaisen helmaan valmistan alla samanlaista kirjailua kuin hihan rannekkeissa. Tyylillisesti samanlaisena se sopii pukuun olematta kuitenkaan  huomiota herättävä.

Alla pukuun tuleva tykkimyssyn pohja tukilla. Toteutin tämän myssyn siten että kuivattelin paperipohjaa ensi hattutukilla yhden päivän. Sen jälkeen siirsin paperipohjan tälle pienemmälle ja pyöreämmälle tukille jotta sain muotoon lisää pyöreyttä. Sain kaksi erilaista "ohjetta" Merikarvian puvun myssyyn: Ensimmäinen olisi 1- mallin koppa ja toinen muotoiltu 2-mallin koppa. 2- mallin koppa kuulemma istuu paremmin päähän ja myös pysyy paremmin - se on malliltaan isompi. Tämä on versio 2-mallin kopasta.

... ja tässä ilman tukkia. Muotoilen korvallisia myöhemmin hieman pienemmiksi.

... vielä silkin värinäytteitä Villisilkin valikoimista. Koska mitään värinumeroa tykkimyssyn väreihin ei ole niin päätin tilata värinäytteet.  Tykkimyssyn väreistä sanotaan vain punainen tai vihreä. Näin aloittelijana näissä kansallispukuihin liittyvissä hankinnoissa kokeilen eri tuottajien valikoimia ja toimitustapoja jotta selviää mikä olisi minulle toimivin.

Yllätyksiä tapahtuu ja erään ihanan porilaisen rouvan kautta sain yhteyden henkilöön jolla on vanhoja Merikarvian puvun valmistukseen tarkoitettuja materiaaleja: alla Rauman nyplätty pitsi tykkimyssyyn

Pienen vihreän rusetin pohjalle laitoin isomman jonka löysin Perinnetekstiileiltä. Värit sopivat mielestäni kauniisti hillittyyn vihreään joka on tyttäreni lempiväri. Tämän tykkimyssyn "pehmustin" karstatulla villalla kun aikaisemmat tein villavatiinilla. Oli mielenkiintoista kokeilla erilaista materiaalia, luulen että myssystä tuli vähän "isompi" johtuen villan määrästä.

...Pukuun kuuluu solkikengät. Koska muinoin kengät on teetetty suutarilla, ajattelin yrittää löytää samantapaisen toimintatavan. Kenkiks- liikkeellä on valmis Angelica-malli mikä mielestäni sopii kansallispuvun kengäksi. Heillä kengät tehdään pääasiassa vahvoista kankaista mutta myös asiakkaan omasta materiaalista. Ympäristöystävälliseen ajattelutapaan sopivat "lähihankinnat" ja suomalaisen työn arvostus. Joten... tilasin Bragelta soljet(mitkä sopivat länsimaisiin kansallispukuihin) ja lähetin paketin Sastamalaan.

... on mielenkiintoista nähdä millaiset kengät kotiin tulevat, odotan sitä kuin joululahjaa vaikka kengät eivät minulle tulekaan  :D

Tässä ne nyt ovat: Kauniit, ei uskoisi että vanhasta nahkatakista syntyivät. Parasta on kuitenkin se että ne tuntuivat erittäin mukavilta sen henkilön jalassa jolle ne tulevat :)

                                              Pukuun kuuluva vyö, Kiitos Hilkka 💖

Projekti jatkuu ja lisään kuvan valmiista puvusta tyttäreni yllä ensi keväänä. Nyt lähden jatkamaan tykkimyssylaatikon valmistelua - minulle sopii vaihteleva työskentelytapa, kiinnostus säilyy pitkänkin projektin puitteissa kun on erilaisia materiaaleja mukana.

... ja vielä toiselta puolelta - tyylitelty Merikarvian vaakuna tykkimyssylaatikossa kertoo minkä alueen myssy laatikossa uinuu :)
Jos isäni vielä eläisi niin tietäisin laatikossani olevan hienot kalanpyrstöliitokset, mutta nyt sitä koristavat pienet messinkiruuvit.

                                            Mukavaa ja idearikasta viikonloppua kaikille !

Lopuksi vielä ... kun valmistaa pukua jolla ei ole "kotia", on ensiarvoisen tärkeää löytää yhteisö/henkilö jolla on tarvittava tietotaito, ilman kaikkia ympärilläni olevia avuliaita ihmisiä ei lopputuloksesta olisi tullut näin täydellinen. Kiitos kaikille ...

                                                  ... 13.4.2019 Lindan 30- v. päivänä.

Huivi on vielä etsinnässä kun en löytänyt silkkisenä oikean sävyistä puna/vihreän kukallista :)

Alla Norjassa villaisen huivi olalla.

Frigg - When the Land is White with Snow

Yksi kauneimpia Joulun odotukseen liittyviä kappaleita :)

Taivassalon "kansallispuvun" jäljillä ...

Kiinnostukseni Taivassalon pukuun heräsi kun mietimme tyttärelleni sopivaa kansallispukua lahjaksi. Taivassalo on hänen syntymäkuntansa ja siksi erittäin kiinnostava kohde. Kiinnostavuutta lisää myös se kun Taivassalon puvulla on takana pitkä ja vaikea matka - eikä sitä ole vieläkään hyväksytty virallisesti kansallispuvuksi. Toinen vaihtoehto olisi Merikarvian puku. Hänen isän puolelta juuret ovat vahvasti tuossa pitäjässä.

Taivassalon kirjastoon, arkistonhoitajaan ja jo eläkkeellä oleviin henkilöihin oltuani yhteydessä päätin tutustua tuohon kiehtovaan - jopa salaperäiseen - pukuun josta ei löytynyt mitään tietoa.

Taivassalon perinnearkistosta löytyi kuitenkin runsaasti tietoa puvun eri vaiheista. Tästä saa hyvän käsityksen miten pitkä tie kansallispuvun hyväksymisellä viralliseksi puvuksi voi olla.

Minun annettiin ymmärtää että Taivassalon puku ei ole niin "korea" ja värikäs kuin saariston ruotsinkielisillä alueilla vaan maanläheisempi ja vaatimattomampi...ehkä haluttiin varautua ettei tulisi pettymystä puvun tietoja tutkiessani.

Löysin kuitenkin niin kauniin kokonaisuuden joka herätti mielenkiintoni puvun valmistamiseen. Pukuja on valmistettu ainakin yksi kappale Anja Narjukselle josta kuva jäljempänä. Raimo ja Anja Narjus ovat tehneet valtavan työn saadakseen Taivassalon kunnalle oman kansallispuvun joten mielelläni näkisin tuon työn myös saavan virallisen tunnustuksen. Alla piirros/luonnos puvusta...(kuvien kopiointiin ei ole saatu lupaa missään tarkoituksessa)

… tasku poikkeaa tekniseltä toteutukseltaan muista puvuista: siinä on alkuperäisestä kankaasta poimittu kudottu "kuvio", mikä antaa oman pikantin leiman alueen puvulle.

… yllä kuva paikkakunnalta löydetystä kankaasta mikä on ollut pohjana puvun kankaan suunnittelulle. Tykkimyssyn kaavan yhteydestä löytyi merkintä pvl/satiini mikä ymmärtääkseni tarkoittaa puuvillaista satiinikudoksista kangasta. Tältä osin siis tykkimyssyn materiaaliksi on ainakin siinä kohdin mietitty silkin sijaan arkisempaa kangasta. Pitäjänkokouspöytäkirjoista selvisi että alueella on käytetty ns. korkeampaa tykkimyssyä.

… nämä lehtileikkeet -70- luvulta olivat tallessa kunnan arkistossa. Toivoisin että pukua kohtaan heräisi yleinen kiinnostus jota kautta se saavuttaisi ansaitun aseman ainakin kunnan asukkaiden parissa. Taivassalo, Kalanti, Kustavi, Uusikaupunki,  Vehmaa ovat aluetta jolla ei ole omaa pukua joten uskon että puvulle löytyisi oma kiinnostunut käyttäjäkunta. Varsinais- suomessa on melko vähän kansallispukuja alueen kokoon ja väestön tiheyteen nähden. Kansanomaisia vaatteita on säilynyt niukasti ulkomailta tulleiden tuontimateriaalien vallatessa alueen.

… yllä kaava Taivassalon puvun röijyyn. Liivin ja paidan kaavaa ei arkistosta löytynyt mutta suullisia ohjeita ompeluun kylläkin. On melko vaativa tehtävä valmistaa puku nyt löydetyillä ohjeilla. Liivistä löytyi maininta että omalta paikkakunnalta ei löytynyt sopivalta ajanjaksolta esikuvaa joten se "lainattiin" Piikkiöstä. Röijyn esikuva on puolestaan Turun linnan kokoelmista.

Taivassalon pukuprojektin vetäjänä on toiminut Raimo Narjus. Aitouden määrittäjinä ovat olleet museoviraston toimistopäällikkö M-L Heikinmäki, Turun historiallisen museon amanuenssi Hagar Nikander ja tohtori Hilkka Vilppula. Suunnitelmat ja puvun toteutus Mynämäen kotiteollisuuskoulu. Taivassalon kunta on ollut tukemassa hanketta. Puvun kokoaminen on perustunut pitäjänkokouspöytäkirjoihin, kangaslöytöön ja alueelta löydettyyn koruun. Miehen pukua varten ei löytynyt tarpeeksi materiaalia. Edellä mainitut tiedot löysin Taivassalon perinnearkistossa olevasta lehtileikkeestä. Arkistossa olevaan materiaaliin pääsee tutustumaan sovittuna aikana.

Anja Narjus on tehnyt lahjoituksen Taivassalon kunnalle pukuun liittyvistä kaavoista, tiedoista, kuvista ja joistakin näytteistä. Itse puku ei kuulunut lahjoituksen pariin. Kuvia ei siis ole lupa jakaa, kopioida tai levittää. Haluaisin kuitenkin että tuo projekti saisi onnellisen lopun ja  puku löytäisi paikkansa kansanomaisten pukujen joukossa. Toivoisin myös että kunnan taholta heräisi uudelleen mielenkiinto asian eteenpäin viemiseen: vuodet ovat vierineet, ihmiset vanhentuneet, ajat muuttuneet... ehkä mielipiteet pehmentyneet...

Yllä kuva kaulakorusta jota on ehdotettu osaksi pukua.
Ymmärsin että ainakin yksi syy virallistamisen vaikeuteen olisi museoviraston haluttomuus alueelta löydetyn kaulakorun hyväksymiseen osaksi pukua ja että vielä vuonna  2012 A. Narjuksella olisi ollut tarkoitus viedä hanketta eteenpäin.

...joka tapauksessa olen saanut viettää mielenkiintoisia hetkiä historian  havinassa - Kiitos siitä - etenkin hankkeen alulle panijoille.

… vielä lopuksi kuva kauniista puvusta kantajineen, joka jotenkin syöpyy mieleen erottuen muista - hyvällä, omalla tavallaan.(valitettavasti vanha, kellastunut lehtileike ei tee oikeutta puvun väreille)

Taina Kangas vastasi sähköpostilla esittämääni kysymykseen että miksi Taivassalon pukua ei ole hyväksytty viralliseksi puvuksi seuraavalla tavalla … puvulle ei löydy museaalista 1700-1800 luvun kansanomaista esikuvaa ja siksi pukua ei tulla hyväksymään viralliseksi kansanpuvuksi. Pukua voi tosin valmistaa haluttaessa mutta kansallispuku-nimikettä ei saa käyttää. Onhan meillä tosin muitakin kansallispuvun tavoin käytettäviä pukuja jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa.

...lisäys...
Taivassalon kirjastossa on kaavat puseroon ja liiviin. Muut ohjeet löytyivät perinnearkistosta. Tulevaisuudessa tulevat ohjeet puvun valmistamiseen kokonaisuudessaan löytymään Taivassalon kirjastosta - tai sieltä ainakin osataan neuvoa minne puvun valmistamisen ohjeet sijoitetaan.