KAINUUN KANSALLISPUKU...

...isäni syntymäpitäjästä ... kun muistelen lapsuuttani voin tuntea edelleen Porokylän ruisleivän maun suussani.

KAUNIS KAINUU - TAITEILIJAN SILMIN

Kainuun puvusta olen kuullut sanottavan että ei se ole minkään näköinen tai se on vaatimaton. Uskoakseni moni  on valinnut jonkun muun alueen puvun sen vuoksi.

Puvun värit ovat maanläheiset, vaikka sanotaan että puku on sinivoittoinen niin kuvissa se ei tule ilmi. Puku on vaikea kuvattava koska siinä olevat värit muodostavat kaukaa katsottuna jopa kellertävän samean kuvan. Sinisen sävy on petroli. Hameeni on laskostettu siten että "keltainen" osuu vyötäröllä näkyviin ja sininen heilahtelee helmassa. Helma on käännetty pellavakaitaleella.

Kun muinoin on itse luonnonväreillä värjätty lankoja, on luonnollista että värit ovat maanläheisiä.

Tykkimyssyjä on erimallisia. Mallit rajautuvat suunnilleen alueittain. Kainuun tykkimyssyn koppa kuuluu 2.ryhmään - herttamainen.Valmiit kopat ovat samankokoisia, tykkimyssyn takana- niskassa - on nauhat joilla pitäisi voida kiristää kokoa.
 Heleän sininen myssy  lienee eniten käytetty. Kuulin vasta nyt että myös vaaleansinisiä ja harmahtavia on voinut olla ns. tarkistamattomassa, vanhassa puvussa. Tykkimyssyn esikuva on vaalea - luonnonvalkoinen. Kirjailut ovat pohjan värisiä tai vaalean sinisiä. Kaukametsän opisto on tarkistanut pukua ja tarkistuksen yhteydessä on tykkimyssy ns. uuteen pukuun muutettu vaaleaksi esikuvan mukaan. Tykkimyssyn rusetin tulisi olla samaa silkkiä kuin itse myssyn mutta ihan puhtaasti esteettisistä syistä tilasin Bragelta upeaa sinertävää nauhaa jota aion käyttää omassa myssyssäni.
Alla Kainuun sininen kirjottu silkki tykkimyssyyn. Sininen on luonnossa heleämpi eli ei noin tumma.

Alla vaalea tykkimyssy jonka tein "vapaasti" omiin häihini. Muutokset virallisiin ohjeisiin ovat
 1. silkin laatu on eri ja 2. koppa  on hivenen suurempi - sanoisin "näyttävämpi"ja vielä lopuksi 3. vuoritin myös silkillä juhlamyssyni.

Olen muotoillut yhden tukin vanhasta hattutukista ja tehnyt toisen meidän talon seinästä poistetusta hirrestä :D

Alla tykkimyssyn koppa. Ruispuuro ja sanomalehtikerrokset onnistuvat kohtuullisen hyvin kun sekoittaa aineet kylmään veteen eikä tee puurosta liian paksua. Kuivasin hiustenkuivaajalla kerran päivässä koppaa kun poistin kopan tukilta ja tarkastelin sitä. Kuivuminen kesti silti 3 päivää! Kahtena viimeisenä päivänä silitin silitysraudalla(ensin leivinpaperin läpi) painaen aika voimakkaasti että sain sileämmän lopputuloksen.

Minua ihmetyttää myös tykkimyssyn raumalainen frimodiglai-pitsi. Miksi tykkimyssyyn on liitetty käsinnyplätty etelä-suomalainen pitsi kun muuten puku on vaatimaton alueen histirian mukaan? Aion itse omassa myssyssäni  käyttää pellavaharsoa koska se tuntuu minusta jotenkin luonnollisemmalta ja todenperäisemmältä. Minun on vaikea kuvitella isoäitiäni kantamassa vesiämpäreitä, lypsymatkoilla ja pellolla muuten kuin saappaissa, huivissa ja esiliinassa. Sukuni naiset isän puolelta ovat vaatimattomia maalaisia mutta työteliäitä ja taitavia. Alla tykkimyssyni toinen tykki:muotoonleikattu, edestä kaareva ja pakotetulla  reikäompeleella huoliteltu reuna. Prässään vain kolme laskosta molemmille sivuille ennen luuhun (joka on siis esim. pellavakaitale) kiinnittämistä.

Tässä sininen myssy... tämä on toteutettu Perinnetekstiilien ohjeiden mukaan,

...ja takaviistosta...

Huomasin seuraavan "ongelman" yhdistettäessä luonnonvaalea kihlasilkki ja huivi Kainuun pukuun: pusero alkoi näyttämään "likaiselta" koska se on valkoinen(eikä luonnonvalkoinen). Pukuuni kuuluu Vuorelman valmistama konekirjottu pusero. Valmistin pellavasta uuden puseron jonka pääntie on hivenen laajempi(vanhassa luultavasti pesujen myötä pienentynyt). Ostin karkeampaa luonnonvaaleaa pellavaa(joka tietenkin valkaistuu pesujen yhteydessä) ja tällä tavalla poistui puhtaan valkean ja luonnonvalkean värieron ongelma. Karkeammassa pellavassa tuli seuraava ongelma:pakotettu reikäommel ei onnistunut vanhan kaavan mukaan. Tein seuraavanlaisen ratkaisun. Muutin pääntien saumanvarat miehustan puolelle jotta sain "siistimmän" revinnäisen juhlapaitani kaulukseen. Halusin myös käsinommellut kirjailut.

Tarkistuksen yhteydessä on lyhyt, avonaisempi liivi muutettu vastaamaan esikuvaa - körttiliivin tyyppistä umpinaista, hieman pitempää mallia. Myös hameen laskostus näyttäisi muuttuneen vetopoimutukseksi. Paidan kohdalla on reikäompeleet jääneet pois mutta punaiset kirjonnat säilyneet. Ehkä sitten alkuperäisissä esikuvissa ei revinnäisiä ole ollut - en tiedä. En ole nähnyt esikuvia joiden perusteella puku on aikoinaan suunniteltu. Koska Kainuulaisia on sanottu vaatimattomiksi ihmisiksi on ihan luonnollista että alueen puku vastaa tätä käsitystä.

Vanhaan pukuun voi liittää osia uudesta puvusta - mutta toisinpäin se ei ole sallittua.
On makuasia pitääkö vaaleasta vai sinisestä tykkimyssystä. Värinä heleänsininen poikkeaa puvun värityksestä mutta huivin avulla saa tykkimyssyn yhdistettyä puvun väritykseen. Nykyään on ihan sallittua "omistaa" useampia erilaisia huiveja. Olen miettinyt myös sinisen, silkkisen esiliinan käyttöä juhlatilaisuuksissa mutta ehkä se ylittää jo tietyt "rajat". Korkeintaan tuunausversiossa sitä voisi pitää hyväksyttävänä ja silloin voisi yhdistää hauskat kengät pukuun. Alla myssy yhdistettynä siniseen huiviin.

Valmistin alushameen valkeasta pellavasta ja käytin ns. raaveliinaa helman "rimpsuun" koska sitä oli kaapissa. Kiinnityksen tein lenkeillä ja nyörillä jotka asettuvat vinosti sivulle.

 Kainuun naisen pukuun ei kuulu röijyä, eikä oikeastaan ole luvallista yhdistellä eri kansallispukujen osia keskenään, teen tässä poikkeuksen. "Lainaan" kaavoja Reisjärven/Haapajärven  puvun röijystä - kutsutaan seuraavaa vaikka "aasinsillaksi". Alue on maantieteellisesti Kainuun seutuvilla ja esikuva Haapajärven/Reisjärven röijyyn on Lapväärtistä löytynyt kimonohihainen röijy. Isäni puolen sukututkimuksen mukaan(ulottuu 1600-luvulle) sukuni historia ulottuu myös Uuteenkaarlepyyhyn ja minulla on asunto Kristiinankaupungissa, lähellä Lapväärtiä. Kun aikoinaan kävin katsomassa alueella vanhaa pohjalaistaloa niin jokin käsittämätön tunne veti minut sinne. Edelleen kohti Kristiinankaupunkia ajaessani mieleni rauhoittuu ja sydän lämpenee.
Alla pukuun kuuluva avainkokka.

Vaikka mieleni halajaa menneisyyteen ja rakastan vanhoja asioita, on nykyhetkelläkin puolensa: Taiteilijasieluni oikein kiihtyy kun katson sinisiä kenkiä tuunattuun versioon puvustani. Irregular choice tarjoaa useita herkullisia vaihtoehtoja...

...MUTTA ...

...ennenkaikkea Kiitos kaikille niille ihmisille ja tahoille jotka ovat tehneet ja tekevät nykyään töitä kansallispukuperinteemme ylläpitämiseksi ja myös uudistamiseksi. On tärkeää muistaa ja tuntea  lähtökohta mutta myös pitää perinne elävänä.

... jalassa nahkaiset lipokkaat ja lämpimät vaaleat villasukat  joita nauhat pitävät ylhäällä - kyllä kelpaa pukin kanssa patsastella.