Kyseinen puku hankittiin 1940-luvulla käytettynä. Tietoa tarkemmasta alkuperästä ei ole. Pukua on pidetty ja säilytetty hyvin, ikää puvulla lienee noin 100 vuotta.
Kukaan meistä ei tiedä miksi mummolla oli Kirkkonummen kansallispuku. Mummo tuli evakkona Suojärveltä ja perhe päätyi Kainuuseen. Olemme arvelleet että ehkä sillä hetkellä on Kirkkonummen puku ollut sopivasti saatavilla. Mummoni käytti pukua ahkerasti mm. koulun tilaisuuksissa ja äitienpäiväjuhlissa. Silloin lapset askartelivat paperiruusun joka kiinnitettiin puvun rintaan. Voi olla että syy ei-karjalaisen kansallispuvun hankintaan on myös se, että ei haluttu erottua paikallisesta väestöstä - eli haluttiin sopeutua ns. valtaväestöön. Alla minä 9- vuotiaana Raumalla - mummon hameessa ja huivissa :)
Nuoret neidot rinnakkain kansallispuvuissaan 2018. Toisella rakkaan mummoni Kirkkonummen puku ja toisella ylväs Vossin puku. Kauniisti samanlaiset värit sointuvat yhteen nuorten neitojen yllä.
Mummoni Kirkkonummen puku jäi perinnöksi äidilleni ja siirtyi sisarelleni. Siskoni on kuitenkin mieltynyt Pyhäjärven pukuun ja tyttärillään on erilaiset toivomukset omista puvuistaan. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun että puku siirtyy minulle. Kiitos siskolleni.
Haluan jollain tavalla ennallistaa mummoni puvun mutta siten että se vastaisi tämän päivän linjauksia kansallispuvun mitoista ja käyttötavoista.
Puvun hameen helma on vain 2.10 m leveä mutta pituutta on riittävästi. Purin hameen kankaaksi. Helmaa ei ole pidennetty tai lyhennetty aikojen saatossa mutta vyötäröä on muokattu tarpeen mukaaan. Erikoista oli että hamekangas oli leikattu yläosasta vyötärönauhan alta. En muista tuollaista vaikka olen itse vaihtanut muinoin vyötärökaitaleen uuteen 2000- luvun alussa. Hame on laskostettu tasaisesti siten että vihreä on päällä.
Hameesta löytyi yksi reikä halkion nepparrin kohdalta minkä korjasin hameen yläreunasta puretulla villalangalla.
Lopuksi huolittelin hamekankaan yläreunan käsin ennen pesua. Hametta ei tietääksemme ole koskaan pesty ja päätimme rohkeasti tässä vaiheessa kunnostusta myös pestä puvun villaiset osat. Siskoni täyttää ammetta pesuvettä varten...
......laskettuamme hamekankaan veteen alkoi viileä vesi muuttua punaiseksi välittömästi. Meille tuli kiire nostaa kangas ylös raidat pitkittäin. Hetken jo pelästyimme että vanha kangas värjäytyi pilalle...
... huuhdoimme suihkulla kangasta ja vaaleat raidat näyttivät puhdistuvan.
Kirkkonummen hamekangas kuivumassa mummolan pihalla Paraisilla lempeässä ilta-auringossa...
...nyt näyttää jo ihan hyvältä...
Vertasin värisävyä uudempaan 1970- luvun lopussa Vuorelmalta ostettuun puvun hameeseen: Vanhan hameen värit ovat pehmeämmät, lempeämmät ... tai kauniisti sanottuna ihanan murretut. Odotin näkeväni helman käänteen sisäpuolella kirkkaamman värin, ajattelin että puvun värit ovat haalistuneet. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan värit olivat melkein samanlaiset kaikialla - myös käänteissä, vyötärönauhan alla ja taitteissa. Jäin ihmettelemään asiaa ... Vanhat värit näyttävät todella kauniilta, jollain tavalla nostalgisilta.
Mietin millä tavoin leventäisin hameen helmaa. Facebookin KANSALLISPUKURYHMÄN kautta löysin henkilön jolla oli myös kaksi hametta mutta eri aikakausilta. Hän halusi uudemman hameen ja minä puolestani hain " kaveria" vanhemmalle hameelle. Vaihtokaupat syntyivät ja siinä sivussa vaihtoi myös yksi vanha liivi omistajaa. Kiitos.
Alla "vanhukset" yhdessä:)
... kapeaakin kapeampi vyötärönauha pellavalangalla ommeltuna. Hienoinen helman käänteen taite näkyy hameen yläreunassa kun käänsin hameen ylösalaisin.
LIIVI...
Liivin purin osiin. Liivin alareunan vinonauha on jäänyt lyhyeksi kokoa muutettaessa ja puuttuva nauha oli korjattu erivärisellä vihreällä kankaan palalla(ei puuvillaa). Päätin vaihtaa aluksi vain ei- alkuperäisen lisäosan uuteen oikean väriseen vinonauhaan. En halunnut vaihtaa vinonauhaa kokonaan koska mielestäni puvun historiasta häviäisi silloin osa.
Alla kuva liivin sivusaumasta ...
... ja tässä toinen sivusauma... aikojen saatossa on muutoksia tehty mm. vaaleansinisellä langalla. Mustaakin löytyi kahdesta kohtaa. Purin ne pois.
Mieleeni nousi kuva mummostani istumassa penkillä kansallispuku päällään koulussa. Pitkät hiukset letitettyinä ja kietaistuna nutturalle niskaan, lempeästi hymyillen, hyräillen Suvivirttä...
Purin etukappaleilta helman vihreät nauhat pois js vaihdoin ne vinonauhaan, näin sain ilman saumaa siistit täysimittaiset nauhat reunoihin. Alimman hakasen alta löytyi ruosteinen kohta, muuten hakaset olivat hyvässä kunnossa enkä tehnyt muita muutoksia.
Alla liivin osat pesuvadissa bioluvilin villa/silkkipesuaineella ja etikan seoksessa.
Vuori puhdistui silminnähden... mielestäni villan vihreä sävy myös muuttui hivenen kirkkaammaksi.
Etukappaleilla on siis uudet "alareunat" ja takakappaleelle sain lisättyä vanhasta etukappaleen nauhasta jatkon, joten tuleville polville säilyy osa alkuperäistä nauhaa/kangasta .
Etukappaleilla oli pari nyppyä jotka korjasin nurjalle puolelle samalla kun vuorin alareuna oli auki.
Alhaalla edestä pestynä mutta ei silitettynä. Aika hyvän näköiset osat ähes 100 vuotta vanhaksi liiviksi. Vaikka vuorit ja villakankaat on ommeltu koneella yhteen niin ajattelin yhdistää osat pellavalangalla käsin. Tuntuisi jotenkin "pahalta" ommella koneella noin vanhaa liiviä, kangas tuskin on enää parhaassa kunnossa.
Tässä vaiheessa aloin tutkimaan sitä toista vanhaa liiviä joka oli tullut minulle hameen mukana. Mieleeni hiipi ajatus kuinka äitini oli ihastellut noita vanhoja värejä, päätinkin tehdä mummoni puvusta äidilleni sopivan. Purin uudet vinonauhat sittenkin pois liivin helmasta. Ongelmana oli liivin kaavoitus: iän tuoma vartalon ja koon muutos ei tuonut oikeutta vanhalle liiville. Olin kaavoittanut äidilleni jo liivin uutta kangasta ajatellen, mutta nyt mietin miten saisin kahdesta vanhasta yhden toimivan. Tiedän että isompaan kokoon muutettaessa yleensä lisätään kiilat sivusaumoihin mikäli liivin kaavoitus antaa siihen mahdollisuuden.
Kaksi päivää taistelin itseni kanssa: uskallanko leikata vanhan, rakkaan liivin ja kaavoittaa toisella tavalla. Lopulta rohkaistuin ja poistin liivin etukappaleilta sivuista kapeat palat ja kaavoitin KS- kappaleet, näin liivi ei näytä "paikatulta" ja rinnan ja kädentien seutu istuu rintavalle paremmin. Ompelin jälkipistoilla ensin villakankaat yhteen ja sitten vuorikankaat. Lopulta yhdistin vuorin ja villakankaan päärmepistoin.
...
Sisäkuva liivistä, uudemmassa 70 vuotta vanhassa liivissä on hivenen leveämpi nauha alareunassa. Jätin sen tasaamatta, näin jälkipolvetkin saavat vihjeen kahden eri liivin yhdistymisestä. Takakappaleelle jäi alkuperäinen nauha ja etusivu- ja etukappaleelle laitoin "uudemmasta" liivistä puretun nauhan....vielä silitys.
...mummoni liivin ja lähes 70-vuotta vanhan liivin väreissä on pieni ero. Kuvassa se näyttää suuremmalta kuin todellisuudessa on.
...
Miten nipistin viimeiset 3 cm liivin sivusaumoista?
Tässä suurennetussa kuvassa näkyvät ompeleet millä olen yhdistänyt takakappaleen ja etusivukappaleen ilman saumanvaroja asettamalla 0.5 cm kappaleet limittäin päällekkäin. Käyttämäni tekniikka on ehkä lähimpänä piilopiston ja päärmepiston risteytystä. Näin saumasta tuli melko ohut ja huomaamaton.
Vanhasta lakanasta valmistunut pidempi paita pukuun... korvaa samalla alushameen. Vanhat , vahvat puuvillalakanat ovat mitä parhaimpia paitojen materiaaleja - mikäli ei tarvitse tehdä revinnäistä. Alkuperäisessä puuvillaisessa paidassa olivat muotoon ommellut hihat ja nepparit hihansuissa. Tämän paidan tein "kainalolapuilla" ja nepparit korvasin itse pellavalangasta valmistamillani napeilla ja lenkeillä. En tiedä miten suuri "virhe" on vaihtaa nepparit mutta jotenkin minusta ne eivät enää kuuluneet tähän uuteen paitaan. Kuvaa ei valitettavasti ole kun puku on jo siirtynyt uuteen kotiin.
Olen tyytyväinen että näin suuri koon muutos onnistui näinkin hyvin. Myös siihen olen tyytyväinen että kaikki materiaalit ovat vanhoja. Kompromisseja piti tehdä: pahin oli mielestäni liivin kaavoitus, värierot eivät ole niin huomattavia.
Valitan alla olevan kuvan kuvan huonoa laatua, se on puhelimella napsaistu sovitustilanteessa. Hihoja piti vähän lyhentää kun kapeat olkapäät yhdistettynä runsaisiin muotoihin aiheuttivat sen että olkasauma sijoittuu melko alas. Tässä "suoran" paidan mallissa jossa on kainalolaput on istuvuuden kannalta sellainen ongelma että hihoista voi tulla suhteellisen lyhyen näköiset. Tämän tyyppiselle vartalolle olisi edullisempi paidan malli Vuorelman paita istutetulla hihalla jossa olkasauman pituuden voi mitoittaa sopivaksi.
Mummoni vanha Kirkkonummen puku suurennettuna äidilläni jolta toivon sen siirtyvän siskolleni... ja taas hänen tyttärilleen...
Parasta tässä kuitenkin oli että kaksi vanhaa pukua löysivät toinen toisensa ja niiden elämä jatkuu ...
...tässä ohessa... "iltapuhteena" olen tehnyt tykkimyssyä uudempaan pukuun... siitä näyttää tulevan Bragen Kirkkonummi.
...Kirjaileminen on niin rentouttavaa... voisi jopa sanoa terapeuttista: tunnit vain kuluvat kun neula kulkee. En suhtaudu mitenkään "ryppyotsaisesti" kirjailemiseen. Jos senttimetrille ei sovi seitsemää silmukkaa niin en menetä yöuniani 😃 ... tärkeintä on tekemisestä nauttiminen.
LOPUKSI...
...Tässä projektissa yksi isoimpia mietinnän aiheitani on ollut pukuun kuulunut huivi. Huivi on kooltaan 65 cm x 65 cm. Kun haluaisin säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä niin en haluaisi uusia huivia mikäli en löydä samanlaista.
Äitini on joskus yli 15 vuotta sitten uusinut hapsut mutta huivissa on jo muutama reikä ja painojälki alkaa olla heikkoa. Keskellä olevia sinisiä pieniä kukkia tuskin huomaa. Punaiset kukat ovat mielestäni villiruusuja kun katsoo lehtiä, nuppuja ja varsia. Siniset kukkien varret muistuttavat kieloja, mutta väritys ja kukan malli on minulle outo. Olisi mielenkiintoista kuulla onko jollain muulla samanlainen tai samankaltainen huivi ja mistähän ne on hankittu tai missä ne on painettu? Jotenkin kuvio näyttää "kotikutoiselta", täysin erilaiselta kuin nykyään myytävissä huiveissa. Tässä huivissa ei ole mm. tummaa rajausta kuvioiden reunoilla.
...Olen hävittänyt omat kankaan painoon tarvittavat välineeni jo yli 10 vuotta sitten mutta silkin maalausta varten minulla on vielä tarpeelliset välineet. Ongelma silkin maalaustekniikassa on se että huivin kuviot ovat melko pienet ja rajaamalla on vaikea saada siisti ja tasainen jälki työssä missä on paljon pieniä yksityiskohtia. Taidan silti yrittää... parempaa vaihtoehtoa odotellessa :)
Jäljennän kuvion kaavapaperille ... ja projekti jatkuu ... elämä on mielenkiintoista!
